Tekijänoikeudet ammatillisessa koulutuksessa – tarjolla avointa opetusmateriaalia

Avainsanat

, , , ,

Viime kesän kynnyksellä julkaistiin ammatilliseen koulutukseen tarkoitettua käytännönläheistä opetusmateriaalia aiheesta tekijänoikeudet. Materiaali vastaa mm. kysymysiin: Missä kohtaa ammatinopettaja kiinnittää huomiota tekijänoikeuksiin? Millaisia haastavia tilanteita ammatin opettaja kohtaa omassa työssään aineistojen tuottamiseen, jakamiseen ja tallentamiseen liittyen? Miten toimia oikein?

Paitsi että nykyajan opettaja tietää omaan työhönsä liittyen tekijänoikeussäädöksistä, hän kertoo myös opiskelijoilleen tekijänoikeuksista, joita voi syntyä esimerkiksi oppimistehtävien tekemisen myötä. Usein oppimisen tukena lainataan muiden valokuvia, valokuvataan ja videokuvataan erilaisissa ympäristöissä erilaisia tapahtumia. Opiskelijoiden on syytä tietää muun muassa, missä voi kuvata ja mitä se edellyttää. Esimerkiksi videon kuvaamista ja julkaisemista on syytä miettiä myös perusteellisemmin; videoita käsitellään elokuvina ja niiden osalta noudatetaan elokuviin liittyvää tekijänoikeussäädöstöä.

Vastauksia muun muassa edellä lueteltuihin tapauksiin löytyy valmiista materiaalista. Tekijänoikeuksiin ammatillisessa koulutuksessa liittyvien teemojen ympärille on tuotettu aihekokonaisuuden peruskäsitteisiin keskittyvä koulutusmateriaali, tehtävät ja käytännön opetusmenetelmiä. Materiaalit löytyvät sivustolta http://www.opentekoa.fi/

opentekoa

Materiaalia voi hyödyntää itseopiskelussa ja opetustehtävissä. Materiaalia saa vapaasti muokata poimien vaikka parhaat palat omaan käyttöönsä. Materiaali on sekä pdf-muodossa että Google Driveen tallennettuna muokattavissa olevana materiaalina. Kaikki materiaali on julkaistu Creative Commons -lisenssillä (CC-NC-SA). Sivustolla on 11 erilaista diasarjaa eri teemoista tekijänoikeuksiin liittyen, jotka kaikki koskettavat ammatillista koulutusta. Materiaali uusiutuu tarpeen mukaan. Kehittämisaiheita ja -ideoita voi myös lähettää sivuston kautta tekijöille.

Materiaali on tehty yhteistyössä Suomen ammatillisten opettajakorkeakoulujen kesken. Sen sisältö perustuu teemaan liittyvistä workshopeista kerättyyn tietoon, joten siinä on pyritty vastaamaan yleisesti aiheeseen liittyviin askarruttaviin kysymyksiin. Hankkeen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö ja toteutti JAMK, OAMK, HAMK, Haaga-Helia ja TAMK / ammatilliset opettajankoulutusyksiköt.

Osaamismerkeillä henkilöstön digiosaaminen näkyväksi

Avainsanat

, ,

Uuden lukuvuoden aloitukseen on HAMKissa perinteisesti kuulunut yksi- tai kaksipäiväiset henkilöstöpäivät. Tänä lukuvuonna (2016-2017) henkilöstöpäivien teemana oli osaaminen keskiössä. Puolet päivästä oli varattu toiminnalliseen työskentelyyn työpajoissa, joissa osassa suoritettiin osaamismerkkejä ja otettiin käyttöön osaamispassi. Päivän palaute oli yksi parhain henkilöstöpäivistä saaduista palautteista. Henkilöstö työskenteli pajoissa, kokosi todisteita osaamisestaan, opiskeli uutta ja kirjasi todisteita osaamismerkkihakemuksiin. Päivän aikana osaamismerkkejä myös ehdittiin myöntämään ja osaamispassityöpajassa koettiin onnistumisia, kun juuri suoritettu merkki saatiin näkyville ja jaettavaksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Hakemuksessa merkin hakija kuvaa osaamistaan suhteessa merkin tavoitteisiin ja todentaa osaamisensa hyödyntäen digitaalisuutta. Henkilöstön osaamismerkkien avulla tehdään olemassa olevaa osaamista näkyväksi sekä kehitetään ja suunnataan organisaation osaamista tulevaisuuden tarpeisiin. Todisteet osaamisesta kerätään omasta työstä, jolloin osaaminen on myös otettu käyttöön.

Henkilöstön osaamismerkit on nyt suunniteltu itsenäisen osaajan tasolle suhteessa osaamisen johtamisen järjestelmään. HAMKissa henkilöstön osaamismerkkejä luodaan strategisille osaamisalueille, joista ensimmäiseksi valittiin luonnollisesti digitaalisuus. Lähtökohtana oli aiemmin luotu sipulimalli, joka kuvaa hamkilaisia digitaalisia työkaluja. Osaamismerkeistä ei kuitenkaan haluttu tehdä teknisiä suorituksia vaan oleellista on toiminnan muutos. Merkkien nimissä ja tavoitteissa näkyykin yhteisöllinen toimintakulttuuri, jota halutaan viedä eteenpäin koko henkilöstössä.

Yhteisöllisen työskentelyn osaaja yhtesollinenosaajaosaamismerkki, joka on tarkoitettu koko henkilöstölle koostuu seuraavista osamerkeistä: yhteisöllisen viestinnän osaaja (Yammer), dokumenttien yhteisöllisen työstämisen osaaja (OneDrive for Business ja tiimin työtilan tiedostokirjasto), yhteisen ajan hallinnan osaaja (Outlook-kalenteri), tiimin työtilojen osaaja (HAMKin SharePoint tai eDuuni), verkkotapaamisten osaaja (Skype for Business), pilvipalvelun tietosuojan osaaja ja ammatillinen someosaaja (ulkoiset verkostot).

Osaamismerkit suunniteltiin laaja-alaisessa työryhmässä syksyn 2015 aikana. Ensimmäiset merkit suoritettiin tammikuussa 2016. Merkkijärjestelmästä haluttiin joustava ja muuntuva ajan tarpeiden mukaisesti. Merkeissä onkin vaihtoehtoisia osioita, joita voi valita henkilökohtaisen painotuksen ja työroolin mukaisesti. Esimerkiksi saadakseen yhteisöllisen työskentelyn osaamismerkin kahdeksasta osamerkistä tulee suorittaa viisi osamerkkiä.

Digiwebinaariosaajapeda-osaaja eli digitaalisuuden pedagoginen hyödyntäminen oppimisessa ja opetuksessa on opetushenkilöstön osaamismerkki, jossa osaaminen osoitetaan omassa opetustyössä. Merkki koostuu seuraavista merkeistä: Moodle-osaaja, ePortfolio-osaaja, webinaari-osaaja, video opetuksessa –osaaja, tekijänoikeudet, tietosuoja- ja turva opetuksessa sekä digiajan pedaosaaja.

Yksittäisiä osaamismerkkejä on tätä kirjoitettaessa myönnetty noin 1300 ja merkkien saajia on kaikkiaan noin 420 henkilöä. Oman osaamisen näkyväksi tekeminen ja osaamismerkkien kokoaminen näyttää olevan voimaannuttava, joskaan ei kovin helppo asia. Yhtenä tavoitteena onkin kehittää uudenlaisia tapoja osaamisen tunnistamisessa ja sen näkyväksi tekemisessä. Onhan meillä jo useamman vuoden ajan ollut ammattikorkeakoulussa osaamisperustaiset opetussuunnitelmat sekä aiemman osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytänteet.

Merkkien suorittamiseen voi jäädä koukkuun ja kerran aloitettuaan haluaa itselleen uusia ja uusia suorituksia. Osaamismerkeistä keskustellaan työyhteisössä ja suorituksia myös tehdään yhdessä sekä opastetaan kollegoita.

Digipeda-osaaja merkkiin on liitetty myös valmennusta, jonka avulla portfoliosaajakehitetään opettajatiimien yhteisiä käytänteitä sekä uusia toimintamalleja. Merkkihakemukset tuovat esille opettajien osaamista ja hyviä käytänteitä. Samalla myös havaitaan kehittämiskohteita. Erityisen hyviä ovat olleet tilanteet, joissa yhdessä opettajatiimin kanssa on kokoonnuttu ”osaamismerkkisuoritukseen” tarkastelemaan omia digiopetuksen käytäntöjä, vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä sovittu jatkotoimenpiteistä, tarvittavasta tuesta ja koulutuksesta sekä yhteisistä uusista toimintakäytänteistä. Minä osaan, sinä osaat, me osaamme ja yhdessä luomme uutta osaamista.

Miten minusta tuli digiope? ITK2016

Avainsanat

, , , , , , ,

Olin opettajaopiskelijaryhmäni kanssa ITK2016-tapahtumassa kertomassa teemaseminaarissa aiheesta ”Miten minusta tuli digiope?”.

Viime kesänä aloitti ammatilliset opettajaopintonsa 20 opiskelijaa erityisessä digioperyhmässämme, jossa ammattipedagogiikan lisäksi opiskellaan digitaalisia taitoja ja uusia oppimisratkaisuja. Tämä pilotti ryhmä on HAMK ammatillisella opettajakorkeakoululla saanut alkunsa Sanna Ruhalahden ja minun yhteisistä kehitelmistä tarjota opettajaopiskelijoillemme tämän ajan ammatillisen opettajan tarvitsemia taitoja. Oppiminen tapahtuu pääosin avoimissa digitaalisissa oppimisympäristöissä, jotka opiskelijat ovat itse valinneet ja perustaneet. Tiedon rakentaminen tapahtuu avoimesti ja yhteisöllisesti. Me opettajat olemme myös avoimesti liikkeellä: suosimme avointa oppimateriaalia ja ohjaamme oppimistehtäviä ja oppimisprosessia avoimissa digitaalisissa ympäristöissä. Käytämme yhdessä opiskelijoidemme kanssa avoimia ympäristöjä ja työvälineitä, kuten WordPress, Blogger, Facebook, WhatsApp, Skype, Googlen sovellukset ja Twitter. Tämän lisäksi opiskelijoilla on käytössään vielä laja valikoima muita yhteisöllisiä työvälineitä ja -ympäristöjä.

SAMSUNG CSC

Kuvassa: Anne-Maria Korhonen, Nikke Häggström, Tuuli Vierimaa, Venla Keskisarja, Matleena Laakso ja Tauno Tertsunen (teemaseminaarin puheenjohtaja)

Opettajaopiskelijat ovat oppineet digitaalisuutta monella eri tavalla opintojen aikana. He saavuttivat perustaidot opiskelemalla itsenäisesti Oppiminen Online -konseptin avulla some-ekspertti taitotason (oppiminenonline.com). Tämän jälkeen heidän olikin helpompi valita ne henkilökohtaiset verkkotyövälineet, joita halusivat käyttää opinnoissaan ja joihin halusivat alkaa rakentaa henkilökohtaista oppimisympäristöään ja portfoliotaan. Toinen merkittävä digitaalisen osaamisen kehittämisen paikka olivat MOOCit. Jokainen opiskelija osallistui haluamaansa MOOC-toteututukseen (MOOC= massive open online course). He tarkastelivat MOOC-toteutusta erityisesti pedagogisesta näkökulmasta pohtien muun muassa oppimisprosessin tehokkuutta, sen ohjausta, tarjolla olevia oppimateriaalia ja yhteisöllisen tiedonrakentelun toteutumista.

Digitaalisuuden oppiminen tapahtuu pienin askelin ja arjen teoin. Kollegan kannustaminen ja pienten asioiden opastaminen ovat merkittäviä taitojen oppimisen kannalta. Osaamisen karttuminen on pitkäjänteistä työtä, eikä digitaalisuuttakaan kokonaan yhdessä vuodessa voi ottaa haltuun. Opettajaopiskelijat ovat oppineet, että vain kokeilemalla voi todeta, miten asiat käytännössä toimivat. Ja ennakkoluulottomasti he ovatkin kokeilleet opetusharjoittelunsa aikana muiden pedagogisten toimintojen lisäksi digitaalisia ympäristöjä opetuskäytössä.

SAM_3226

X-breikki

ITK-esityksessämme edellä mainitun tarinan kertomisen lisäksi kokeilimme yleisön
kanssa Answergardenia sanapilven muodostuksessa yleisön ideoista, X-breikkiä taukojumppana ja niin sanottuna tilaisuuden lopputestinä Quizezz-sovellusta.

Esityksemme ja sovellukset voi käydä lukemassa osoitteessa
http://matleenalaakso.fi/

ITK2016 teemaseminaarissamme mukanani olivat ammatilliset opettaopiskelijat Matleena Laakso, Tuuli Vierimaa, Venla Keskisarja ja Nikke Häggström. Tulevaisuuden digiopettajat.

Kirjoittaja Anne-Maria Korhonen, HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Kun tiedon lisääminen ei auta

Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Twitterissä kiersi taannoin englanninkielinen artikkeli, jonka otsikko meni suurin piirtein näin: kumman valitsisit lapsellesi opiskeluun, kynän vaiko IPadin?

Koulutuksen kehittämishankkeissa tutustun usein kahdenlaisiin koulutusorganisaatioihin: niihin, joissa digikehittämisen liekki on syttynyt ja niihin, joissa kipinää odotellaan vielä. Ongelmana saattaa tällöin olla oppilaiden saaman opetuksen tasalaatuisuuden vaarantuminen.

Kulttuuriimme arvostaa edelleen väkevästi viisautta ja valistamista – niinpä ratkaisuna myös koulutuksen kehittämiseen tarjotaan usein tiedon lisäämistä. Tieto ratkaisukeinona voi tarkoittaa asiatietoa, yleistyneitä käsityksiä, järkeenkäypiä selityksiä, viisaampia näkemyksiä, jonkun lukeneemman siteeraamista tai tutkimustietoakin. Kuitenkin yhtä kaikki tiedollisia ja järkiperäisiä selityksiä, joilla toivotaan olevan toimijoiden käytänteitä ja käytöstä muuttavaa vaikutusta.

Suosittuja selityksiämme digikehittelyn haasteisiin ovat seuraavat:

1) Kyseessä on perimmäiset haasteet tietokäsityksessä. Puhutaan käsiteellisestä muutoksesta. Opettajien pitäisi muuttaa ja uudistaa ensin tieto- ja oppimiskäsitystään. Digitaalisia välineitä ei saisi viedä vanhentuneen oppimisen paradigman mukaisesti osaksi opettajajohtoista ulkolukua tai muuta mekanistista toimintaa. Tällä ei ole mitään vaikutusta oppimistuloksiin ja teknologian opetuskäyttö näyttäytyy tehottomana. Sen sijaan ensin pitäisi ymmärtää oppiminen uudelleen oppijakeskeisenä, yhteisöllisenä, sisäiseen motivaatioon perustuvana, kulttuuri- ja kontekstisidonnaisena tiedonrakenteluna. Ja vasta sitten ratkaistaan, miten digitaaliset työvälineet laadukasta ja vaikuttavaa oppimisprosessia osaltaan tukevat, rikastavat, yksilöllistävät. Pedagoginen ajattelu on digitalisaation ydin. Tämän oivalluksen kanssa luodaan parempia opetus- ja oppimiskäytänteitä.

2) Digitalisaatio on ymmärretty kapea-alaisesti työvälineinä tai vaivalloisesti haltuun otettavana, jatkuvasti vanhentuvana tekniikkana. Kyse on kuitenkin laajemmin toimintakulttuurin muutoksesta ja uudenlaisesta, monin tavoin mullistuvasta ja muuttuvasta tavasta ajatella, toimia, vuorovaikuttaa, hankkia ja rakentaa tietoa, elää hyvää elämää. Kyseessä on laadullinen muutos, aikakauden muutos, yhteiskunnan, työn ja toimeentulon muutos. Muutos, jota emme vielä täysin hahmota ja ymmärrä, mutta jossa meidän on syytä olla aktiivisina toimijoina mukana. Oppiminen, opetusala sekä koko koulutusinstituutio tulevat haastetuksi paitsi älykkäämpien järjestelmien myös ihmisten uudenlaisen ajattelun ansiosta. Ensin sulatellaan tätä tietoa ja sitten on mahdollista myös löytää oppimiseen uusia ratkaisuja.

20405165544_c44ab964de_k

Nämä selitykset eivät ole hakoteillä. En kuitenkaan ole tavannut yhtäkään koulutusalan ammattilaista, jolle yllä mainitut näkemykset olisivat uutta ja mullistavaa tietoa, tai tulisivat jotenkin puun takaa täytenä yllätyksenä. Yleensä innokasta valistajaa kuunnellaan kärsivällisen kohteliaana: kyllä, tämänhän me jo tiedämme. Näkemysten toistelu erilaisin briljeeraavin sanankääntein ei auta ihmisiä ponnistamaan arjessaan eteenpäin. Tieto ei muutu toiminnaksi. Tai se tapahtuu merkillisen hitaasti, kummallisessa ristivedossa, käsijarru päällä.

Mutta palataanpa vielä niihin organisaatioihin, joissa uuden luomisen tuli jo palaa ja digi tuikkii näkyvästi muillekin. Hyvinvoiviin ja kehittyviin koulutusorganisaatioihin vaikuttaa liittyvän seuraavanlaisia piirteitä: opettajilla on vapautta ja vastuuta ja heihin luotetaan oppimisen asiantuntijoina kuten lääkäreihin terveyden asiantuntijoina. Heidät on vapautettu ja voimautettu toimimaan täysivaltaisina alansa ammattilaisina ja uuden kehittelijöinä. He muokkaavat arvostettuina oppimisen spesialisteina omaa toimintaansa.

Osaamisen kehittämistä ei keskusjohdeta ylhäältä, kontrolloida ja käskytetä, sitä ei rajoiteta ja korjailla. Osaamisen kehittäminen ja digijohtajuus on rohkeasti jaettu toimijoille, monenlaisena, moninaisena. Opettajien puhetta ei oikolueta; asiantuntijoiden työtä ei sörkitä sivusta paremman tiedon kepillä. Työtä ei pakoteta muottiin eikä kaavakuvaan. Ihmisiä ei vähätellä, ei pienennetä. Ei ole niin nöpönuukaa millä termeillä puhutaan, omasta työstä saa puhua omin sanoin. Saa sanoa opettaminen, opetuskokeilu. Saa sanoa oppimisympäristö, testiympäristö, plätformi, ilmiöpohjainen, integroitu, meijän projekti. Ei tarvitse jännittää käyttääkö viimeisimpien trendien mukaisia ilmaisuja, loukkaantuuko joku tai pyöritteleekö silmiään. Saa kertoa, mikä ei toimi. Asioita ei oteta henkilökohtaisesti, eivätkä ne henkilöidy. Oikeaoppisen ajattelun ja jatkuvan onnistumisen kaiken halvaannuttavaa vaatimusta ei ole. Tärkein ei ole sivuasia.

20839911038_c8d615bacf_k

Autonomiaa johdetaan tavoitteilla ja kumppanuudella. Yhteisistä tavoitteista on sovittu ja tavoitteita pidetään aktiivisesti mielessä ja jatkuvan pohtimisen arvoisina. Pohtimisen tuloksena tavoitteita voidaan myös muokata ja muuttaa. Johtamisella välitetään arvostusta, resurssia, voimavaroja, mahdollisuuksia, luottamusta ja tarkastellaan yhteisiä koordinaatteja. Toimitaan verkostomaisesti ja ei-hierarkkisesti. Saa linkittyä vapaasti ohi virallisen marssijärjestyksen.

Organisaatioon syntyy avoimia oppimisyhteisöjä. Yhteisöjä kannattelevat vaikeasti kuvailtavat, mutta pääosin positiiviset tunteet, jotka liittyvät luottamukseen, osallisuuteen, rohkeuteen, työniloon ja kokemukseen arvostetuksi tulemisesta. Kehittämistyössä kohdataan vääjäämättä myös kupruja ja erimielisyyksiä sekä sotkeudutaan aika ajoin lillukanvarsiin. Vapaana hengittävä oppimisyhteisö oppii elämään näidenkin ilmiöiden kanssa. Saa olla. Ei haittaa. Ollaan yhdessä kehitteillä. Mennään eteenpäin.

Ja tässä tietointensiivisessä, ulos avautuvassa, ruokkivassa ympäristössä lähtee kuin itsestään jalostumaan uudenlaista, kokemuksen koettelemaa tietoa ja tietämystä. Toiminta muuttaa ajattelua. Syntyy ongelmanratkaisukykyä, reaktioherkkyyttä, ketteryyttä. Kehkeytyy itseään korjaavaa toimintaa, keksintöjä. Syntyy toisia ajatuksia, oivalluksia, yksilöiden, ryhmien ja koko organisaation oppimisharppauksia, ”muutosta päässä, käsissä ja sydämessä”. Ja yhä radikaalimpia hyviä ratkaisuja. Digikvanttihyppyjä. Lopuksi kysymys onkin: sallimmeko tämän tapahtua?

Kummanko siis valitsisin lapselleni, kynän vaiko IPadin? Valitsisin ennen kaikkea ammattitaitoisen, lapseni oppimisesta ja tulevaisuudesta kiinnostuneen opettajan. Kansankynttilän ja valonöörin, jota arvostamme, jonka liekkiä vaalimme – joka saa tietää, toimia, tuntea.

21125705690_1b1673ca96_k

Kuvat: Museoviraston kuvakokoelmat CC BY-NC-SA 2.0

 

Tarvitsetko käytännönläheistä koulutusmateriaalia tekijänoikeuksista ammatillisessa koulutuksessa?

Ovatko tekijänoikeusasiat mielestäsi monimutkaisia? Tuntuuko sinusta, että olet lakiasioiden ja ohjeiden viidakossa, josta et tiedä ulospääsyä tai parasta reittiä eteenpäin? Valmista materiaalia on runsaasti ja linkkejä on jaettu monella sivustolla. Siitä huolimatta koimme tärkeäksi tuottaa vielä erikseen ammatilliseen koulutukseen näkökulmia ja ohjeita tekijänoikeusasioista erityisesti nyt, kun oppiminen ja opetus siirtyvät yhä enemmän digitaaliseen muotoon ja avoimiin verkkoihin. Kaikkien käyttöön tarkoitettua opetusmateriaalia jaamme osoitteessa: http://www.opentekoa.fi/

Tekoa

Kolmen ammatillisen opettajakorkeakoulun (OAMK, HAMK, JAMK) voimin tuotimme opetusmateriaaleja keskeisistä opetuksessa ilmenevistä tekijänoikeusasioista. Laadimme diaesityksen muotoon koulutusmateriaalit, jotka sisältävät teemojen esittelyn, oppimista tukevan tehtävän ja linkkivinkit jatkotutkimista varten. Materiaaleja saa käyttää ja jatkojalostaa omaan käyttöönsä Creative Commons –lisenssillä (CC BY-NC). Materiaali on tarkoitettu sekä itseopiskeluun että otettavaksi omaksi koulutusmateriaaliksi. Opettajan on tärkeää saada myös opiskelijansa tietoiseksi esimerkiksi siitä, mitä ja miten avoimissa verkoissa olevia valokuvia ja videoita voi käyttää omissa töissään. Opiskelijalle saattaa itsellensä myös muodostua tekijänoikeuksia oppimistehtävien tekemisen myötä.

Tekoa2
Koulutusmateriaalissa käsitellään mm. teemoja Video ja elokuva, Äänitteet ja tallenteet, Valokopiointi- ja digiluvat, Kuva-aineistot, Creative Commons –lisenssit, Avoimet oppimisratkaisut ja sosiaalinen media. Materiaalina on myös aineisto tekijänoikeuksien peruskäsitteistä.

Digiagenda tarkentuu oppimisen ja teknologian kehitystrendeistä poimien

Avainsanat

, ,

Vuosittain ilmestyvä Horizon-raportti (NMC 2016) päivitti jälleen korkeakoulujen opetuksen, oppimisen ja tutkimuksen kehitystrendit ja näihin liittyvät teknologiat seuraavaksi viideksi vuodeksi. Raportissa esitetyt kehitystrendit olivat sekä Online Educa Berliinissä että Bett -tapahtumassa käytännössä jo nähtävissä.

Lyhyen aikavälin kehitys – arkipäiväistyy tai hälvenee muutamassa vuodessa

Seuraavien parin vuoden aikana lisääntyvät toteutukset, joissa online ja virtuaalista sekä face-to-face oppimista yhdistellään (blended learning, hybrid learning) monin eri tavoin. Oppimisen prosessin ja osaamisen näkyväksi tekemiseen sekä arviointiin ja mittaamiseen käytetään useita erilaisia ratkaisuja. Keskeisimmät teknologiset kehitysaskeleet ovat BYOD/T (bring your own device/technology) sekä oppimisanalytiikka ja sen jatkumona adaptiivinen oppiminen.

Oppimisanalytiikka mahdollistaa oppimisen ja opetuksen arvioinnin, tukemisen ja kehittämisen entistä paremmin niin opiskelijan, opettajan kuin organisaation näkökulmasta. Monien mahdollisuuksien hyödyntäminen näyttää kuitenkin opetusteknologiatapahtumien puheenvuorojen mukaan olevan käytännössä vielä vähäistä. Kiinnostava kysymys on se, miten data on opiskelijan käytössä ja palvelee hänen oppimista, tavoitteita sekä valintoja. Tähän liittyy myös kysymys datan omistajuudesta, hallinnasta sekä yksityisyydestä.

Omien laitteiden tuonti kampukselle liittyy myös omien digitaalisten työkalujen ja palveluiden käyttöön. Useissa puheenvuoroissa hyvänä käytäntönä nähtiin opiskelijoiden aktiivinen työskentely ryhmissä sekä ryhmän mahdollisuus itse valita omat digitaaliset työkalunsa.

Keskipitkän aikavälin kehitys – mukana ratkaisuissa kolmesta viiteen vuoteen

Opetussuunnitelmat ja oppiminen liitetään korkeakouluissa entistä enemmän reaalimaailmaan ja työelämäläheiseen työskentely. Projektioppiminen, tiimioppiminen, tutkivaoppiminen ja vastaavat pedagogiset lähestymistavat olivat käänteisen oppimisen rinnalla esillä myös opetusteknologiatapahtumissa.

Tiloja muokataan vastaamaan uusia oppimisen ja opettamisen tapoja joustaviksi, muuntautuviksi ja monia päätelaitteita sekä opiskelijakeskeistä ja yhteisöllistä työskentelyä tukeviksi. Tilat tukevat sekä kampuksella opiskelevia että etänä mukana olevia opiskelijoita erilaisissa muuntuvissa oppimistilanteissa. Maker-kulttuuri ja työtilat yleistyvät korkeakouluissa. Tällöin opiskelijat voivat hyödyntää teknologisia mahdollisuuksia (esim. 3D printterit, robotit ja 3D mallinnus) yhteisöllisesti prototyyppien ja uusien ideoiden työstämisessä. Lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden ratkaisut tuovat uudenlaisia ulottuvuuksia oppimiseen. Erityisesti Bett-tapahtumassa ständeillä, tietoiskuissa ja esityksissä näkyi tiloihin ja teknologioihin liittyviä uusia ratkaisuja.

Pitkän aikavälin kehitys – näkyvissä päätöksenteossa ja vaikuttaa vielä viiden vuoden kuluttua

Toimintakulttuurissa johtamisen ja opetussuunnitelman myötä korostuvat opiskelijakeskeisyys, joustavuus, ketteryys, kokeilukulttuuri ja uudistuminen, jotka mahdollistavat luovuuden ja yrittäjyyden. Korkeakoulut joutuvat ajattelemaan uudelleen oman toimintansa, kuten opetussuunnitelmat, tutkinto-ohjelmat, tarjonnan ja saavutettavuuden eri opiskelijaryhmien näkökulmasta. Affektiivista tietotekniikkaa (affective computing) ja robotiikkaa tullaan hyödyntämään myös korkeakoulutuksessa.

Ketteryys monin eri tavoin ja korkeakoulutuksen uudistaminen oli esillä monissa esityksissä. MOOCit ja näiden hyödyntäminen esimerkiksi korkeakoulujen välisessä yhteistyössä on edelleen ajankohtainen aihe.

Vahvistuksia, tarkennuksia ja täydennyksiä digiagendaan?

Viime syksynä teimme Hamkin eCampus tiimissä digiagendan, elävän toimeenpanosuunnitelman opetuksen digitalisaation edistämiseksi. Tätä agendaa arvioidaan, tarkennetaan ja täydennetään pari kertaa vuodessa ammattikorkeakoulun ja eri yksiköiden johdon sekä työryhmien kanssa. Näin yhteistä suuntaa ja toimenpiteitä korjataan joustavasti. Tavoitteena on kehittää riittävän yhtenäinen digitaalinen työskentelykulttuuri sekä samalla kannustaa konkreettisiin kokeiluihin ja uudistuksiin. Digitalisoituminen on yksi HAMK strategian 2020 painopisteistä.

Agendamme toimenpiteissä näkyy nyt lähi- ja keskipitkän aikavälin trendit konkreettisina tekoina ja taustalla pitkän aikavälin kehitystrendit, joihin liittyvät päätökset päivitetään uusina toimenpiteinä. Trendeistä ja teknologioista on pysyttävä kartalla ja yhteisesti poimittava oman organisaation tavoitteisiin ja käyttöön sopivimmat.

bett2016

Bett Show 2016

Erityistä digiä – digitalisaatio, erityisyys ja suuri tarina

Avainsanat

, , , , , ,

 

Simo Uusinoka16463
Vieraskynä

Simo Uusinoka, Lehtori
Ammatillinen erityisopettajakoulutus, HAMK

Tällä hetkellä koulutamme nuoria opiskelijoita ammatteihin, joita kaikkia ei ole vielä edes olemassa. Teknologian kehitysvauhti on päätähuimaavaa. En liene ihan väärässä väittäessäni, että teknologian jatkuvasti nopeutuva kehittyminen tarjoaa koulumaailmalle ennennäkemättömän haasteen, johon voimme vastata vain muuttamalla ja uudistamalla radikaalisti koulutustoimintaamme kaikilla tasoilla. Toisaalta asiaa voidaan tarkastella niinkin, että opetus ja oppiminen ovat aina olleet perimmiltään sukupolvien tarinan siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Tätä tarinaa on kerrottu leirinuotioiden äärellä, kiertokoulussa  ja luokkahuoneissa ja nyt sitä kerrotaan verkkomaailmassa sekä sosiaalisessa mediassa. Idea on edelleen sama mutta välineet muuttuvat.

Opetuksen ja oppimisen digitalisointi on yhteiskuntamme kärkihankkeita. Jotkut näkevät sen oppimisen tulevaisuutena ja toiset taas muistelevat kaiholla liidun kitinää liitutaulua vasten pitäen sitä ainoana todelliseen oppimiseen liittyvänä aistiärsykkeenä. Veikkaan että suurin osa meistä opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisista sijoittuu jotakuinkin puoleen väliin suhteessa tieto- ja viestintätekniikan osaamiseen ja käyttöön edellä mainitulla asteikolla.

Koulu peilaa aina sitä ympäröivää yhteiskuntaa. Yhteiskunnan muutosvauhti on huikeaa. Ammatillinen koulutus on keskellä kenties historian suurinta muutostaan. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen korostaa työelämässä tapahtuvaa oppimista, ”Kun uudistamme ammatillista koulutusta, tulemme rakentamaan rahoitusmallin niin, että se tukee ja kannustaa lisäämään työpaikalla tapahtuvaa oppimista eri muodoissa” . Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry puolestaan toteaa digitalisaation murtavan koulutusalaa vapauttaen koulutuspalvelut luokista ja luentosaleista sopeutuakseen opiskelijoiden tarpeisiin ajan, paikan, oppimistyylin ja aiemmin opitun suhteen. Opettajan roolin on ennustettu muuttuvan luennoitsijasta kohti tutoria, mentoria ja valmentajaa. Tämän lisäksi haasteita ja muutospaineita ammatilliselle koulutukselle asettaa osaamisperustaisuuteen siirtyminen samoin kuin joustavien opintopolkujen johdonmukainen hyödyntäminen.

8401685134_c95ea3ab55_z

Design for all – saavutettavuus

Suomi on yhteiskuntana sitoutunut ottamaan huomioon vammaisten, eri kulttuureista tulevien ja muulla tavalla tukea tarvitsevien ihmisten erityistarpeet. Julkisten rakennusten, tietoteknisten sovellusten ja muiden julkisten palvelujen tulee olla kaikkien saavutettavissa (design for all). Koulutuksen maailmassa tämä näkyy inklusiivisen toiminnan edistämisenä. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetus pyritään järjestämään siellä missä muutkin tietylle alalle kouluttautuvat. Tieto- ja viestintäteknisiä ratkaisuja ajateltaessa se tarkoittaa mm. opettajien ja muiden erityisopetuksen ammattilaisten tiimityöskentelyn tukemisena ja edistämisenä. On myös tärkeää, että erityisopetuksessa käytettävien laitteistojen ja ohjelmistojen suunnittelussa noudatetaan saavutettavuuden periaatetta.

Verkko-opetus ja digitalisaatio ammatillisessa erityisopetuksessa

Verkko-opetuksella ja opetuksen digitalisoinnilla voidaan vaikuttaa koulutusmateriaalin laadun kohentumiseen sekä jakamisen ja saavutettavuuden parantumiseen mm. pilvipalveluiden avulla. Sen avulla voidaan monipuolistaa opetusta, ohjausta ja oppimista, mikä puolestaan motivoi opiskelijoita. Toisaalta verkko-opetuksen lisääntymisen riskinä voi olla, että opetus menee teoriapainotteisempaan suuntaan, jolloin käytännön oppiminen voi jäädä vähemmälle. Kaikille myöskään digitaalisten välineiden käyttö ei ole välttämättä mieluisaa.

Erityisen tuen tarpeen opiskelijoille verkossa toimiminen ja digitaalisten sovellusten käyttäminen tarjoaa ennen kaikkea ajasta ja paikasta vapautumista mutta toisaalta taas enemmän mahdollisuuksia saada ohjausta ja olla vuorovaikutuksessa sekä opettajien ja ohjaajien että opiskeluryhmiensä kanssa.

Sanotaan, että halutessasi vaikuttaa nuoreen ja luoda häneen luottamuksellinen suhde on sinun tunnettava maailma missä hän toimii ja vaikuttaa. Se maailma tällä hetkellä on aika monella niin sanottu verkkomaailma. Siellä nuoret toimivat ja viestivät ja siitä syystä koulun on oltava verkkomaailmassa mukana.

boy-1042683_1920

e-Opetuksen suunnittelu erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarkkaavaisuus ja keskittyminen saattaa olla häilyvämpää kuin muulla opiskelijajoukolla. Aistikanavien käyttäminen saattaa myös olla erikoista. Oman toiminnan ohjaamisessa voi olla hankaluuksia, mikä vaikuttaa tehtävien loppuun saattamiseen mielekkäässä järjestyksessä.

On eräs oppimiseen liittyvä perusasia, joka erityistä tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on usein huonolla tolalla. Oppiaksesi asioita sinun täytyy uskoa siihen, että pystyt oppimaan. Erityisopiskelijoilla usko omaan kykyyn oppia on heikko. Tämä taas johtuu siitä, että he ovat epäonnistuneet monissa opiskeluun liittyvissä asioissa koulu-uransa aikana ja siitä saaneet runsaasti negatiivista palautetta. Siispä ohje numero yksi on: älä laita heitä enää epäonnistumaan. Ainoastaan onnistuneiden oppimiskokemusten myötä käsitys itsestä oppijana voi kehittyä hyvään ja positiiviseen suuntaan.

Voit vaikuttaa erityistä tukevien opiskelijoiden motivoitumiseen eOppmistapahtumaan huolehtimalla:

1. Nopeasta tehtävään sitoutumisesta

Älä anna heidän joutua odottelemaan liiaksi. Oppimistapahtuman tavoitteen täytyy olla riittävän konkreettinen ja selkeä. Selitä mahdollisimman tarkasti miten kyseessä oleva oppimistapahtuma kehittää opiskelijan osaamista ja miten se auttaa häntä henkilökohtaisesti etenemään kohti tavoitetta.

2. Motivoimalla selviytymään itse maaliin

Mikään ei kasvata opiskelijan itsetuntoa enemmän kuin selviytyminen itse annetuista tehtävistä. Auta heitä tekniikan ja välineiden kanssa mutta jätä oppiminen mahdollisimman paljon opiskelijan vastuulle. Innostuminen seuraa sopivia, konkreetteja tavoitteita, löytämistä ja oivaltamista. Toiminnan rakenne ja struktuuri on eOppimisessa tärkeää – se auttaa mm. oman toiminnan ohjauksessa.

3. Luottamalla opiskelijan tahtiin edetä oppimisessaan.

Mobiilius auttaa eli anna heidän käyttää itselleen tuttuja, omia välineitään mahdollisuuksien mukaan. Koeta rakentaa ajankäytölle vankka struktuuri, jonka sisällä voidaan joustaa.

4. Ottamalla huomioon millä tavalla opiskelijat jo toimivat verkossa

Rohkaise blogien käyttämiseen tietojen ja osaamisen jakamisessa. Twiitit ovat helppo ja nopea tapa pitää yhteyttä vaikka työssaoppijaan. Erityistä tukea tarvitsevat nuoret hyötyvät usein visuaalisuudesta. Videoiden ja kuvien käyttö sekä jakaminen auttaa tehtäväksi annoissa ja arvioinnissa. Toimintaohjeita voi esimerkiksi tehdä videoina joita voi laittaa itse kohteisiin Qr koodien taakse, joita opiskelijat voivat avata omilla kännyköillään. Monet opiskelijoista tekevät tämän tyyppistä toimintaa muutenkin, joten se on heille helppoa ja motivoivaa sekä useimmiten myös hauskaa.

5. Harjoittelemalla riittävästi eOppimiseen käytettävien välineiden käyttöä

Näytä, älä kerro miten suunnittelemasi eOppimistapahtuma etenee ja miten siinä toimitaan. Kerratkaa ja taas kerratkaa niin, että pienen rohkaisun jälkeen jokainen uskoo selviänsä tehtävästä. Varmista, että käytetyt sovellukset toimivat opiskelijoiden laitteissa.

online-942410_1920

Meidän oma uteliaisuutemme ja kiinnostuksemme ohjaa oppimista ja käytämme niitä välineitä ja keinoja, jotka luonnostaan toimivat kannaltamme parhaiten. Arjessa teemme jatkuvasti havaintoja ympäristöstämme, jolloin samalla opimme kokoajan uutta. Tähän prosessiin istuvat esim. sosiaalisen median välineet ja erilaiset digitaaliset sovellukset erinomaisesti. Voimme tarkistaa havaintomme, jakaa niitä eteenpäin ja sitä kautta saada käsityksillemme vahvistusta toisilta ihmisiltä tai verkkomaailmasta reaaliaikaisesti. Löydämme kavereita joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Rakennamme yhdessä uutta tietoa ja osaamista.

Meidän opettajien ja kasvattajien tehtäväksi jää miettiä, miten ohjaamme tätä prosessia niin, että se hyödyttää opiskelijaamme parhaiten hänen matkallaan kohti unelmaansa, kunnes tulee hänen vuoronsa astua tarinan eteenpäin viejän rooliin.

matkapuhelin pixa

 

 

 

”Houston, we have a problem.”

Avainsanat

, , , , , , , , ,

Olen sparrannut tänä talvena useita kuntia ja kouluja digistrategioiden suunnittelussa ja toimintakulttuurin muutoksessa. On ollut energisoivaa seurata hyviä pedagogisia kokeiluja, tavata innostuneita opettajia sekä ammattitaitoisia johtajia eri puolelta Suomea. Monin paikoin maassa luodaan nyt sellaisia kokonaisvaltaisia digiratkaisuja, jotka kantavat pitkälle, ja myös aiempi hyvä työ tuottaa tulosta. Koko valtakunnan tilannetta tarkasteltaessa olemme kuitenkin ongelmissa.

800px-Apollo_13_liftoff-KSC-70PC-160HR

Opettajien osaamisen kehittämiseen suunnitelmallisuutta

Usein strategiatyössä (tietostrategia / TVT-suunnitelma) pohditaan erityisesti 1) opettajien osaamisen kehittämistä, 2) strategian käytännön toteutumista ja 3) kehittämisestä vastuussa olevien eri toimijoiden yhteistyötä.

Osaamisen kehittäminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja seurantaa. Tarjolla on monenlaisia hyväksi havaittuja malleja – esimerkiksi vertaismentorointia on sovellettu jo yli parikymmentä vuotta. Strategian käytännön toteutuminen tarkoittaa yhteiseen tekemiseen ja kokeiluihin sitoutumista. Yhteistyö eri toimijoiden välillä tarvitsee yhteisesti sovittuja tavoitteita, johtajuutta ja prosessien selkiyttämistä.

Mutta tämän kaiken ehkä jo tiesimmekin?

Uskallusta yksinkertaisuuteen

Ongelma on hyvin harvoin se, ettei meillä olisi riittävästi tietoa. Esimerkiksi digistrategioiden haaste on usein päivänvastainen: niihin ladataan helposti mahdollisimman paljon tietoa. Ne on kirjoitettu ikään kuin osaamisen näytöiksi muille kunnianhimoisille kehittäjille kuvaten myös tavoitteena olevaa uudenlaista ajattelua ja paradigman muutosta. Strategiat, jotka myös toteutuvat, ovat sen sijaan selkeitä, käytännönläheisiä ja toimintaa tukevia. Niistä on tohdittu tehdä riittävän yksinkertaisia. Ne ovat avoimia, päivitettäviä ja eläviä.

Toimintakulttuurin muutoksessa myös yhteinen ajattelu on tärkeää tehdä näkyväksi. Monet koulut ja kehittäjäyhteisöt tuottavat jatkuvasti pedagogisesta toiminnastaan julkaisuja, kuvauksia, raportteja, esitelmiä ja videoita kaikkien hyödyksi.

2010-06-11_CSM&LM

Pirullisten ongelmien äärellä

Koulujen toimintakulttuurin muutoksessa on kyseessä kuitenkin monimutkaisempi haaste kuin yhteisen ymmärryksen löytäminen. Olemme tekemässä systeemistä muutosta, jolloin vain yhden palan tarkastelu ei muuta kokonaisuutta. Esimerkiksi opettajien täydennyskoulutus on välttämätön, muttei riittävä ratkaisu digiosaamisen kehittämiseen.

Olli-Pekka Heinonen (2014) kirjoittaa, että olemme hyvää tarkoittaen luoneet säädösten ja normien viidakon, jossa viranomaiset yrittävät rajoitetun toimivaltansa nojalla ratkaista pirullisia ongelmia, jotka eivät kuitenkaan niillä keinoin ratkea. Kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa ja ratkaisutoimenpiteet eivät aina kohdistu oikeaan asiaan. Erikoistuminen ja siiloutuminen ovat olleet välttämättömiä, että päästään asioissa syvälle. Asiantuntemuksesta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos se ei kykene palvelemaan kokonaisuuden tarpeita. Pitkän aikavälin ratkaisuina tarvitsemme digiosaamisen kehittämiseen uusia rakenteellisia ratkaisuja, jotka tuovat toimintaan ketteryyttä, palveluajattelua ja resursseja. Tämä taas edellyttää luovuutta, poliittista tahtoa sekä työnantajien ja -tekijöiden yhteistyötä.

Mission_Operations_Control_Room_during_Apollo_13

 

Milloin digikehittely tuottaa tulosta?

Varovaisten arkihavaintojeni mukaan kehittäminen on vaikuttavaa silloin, kun

  1. koulutuksen järjestäjän, tietohallinnon ja opettajien välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja yhteistyö sujuu hyvin,
  2. käytännön muutosta johdetaan edestä ja positiivisesti, ihmisiä rohkaisten ja valtauttaen (ilman termisaivarteluja!) ja
  3. digiosaaminen on ääneen lausuttu, yhteinen tahtotila, jota pidetään monin eri tavoin esillä, tekemisen, kokeilemisen, keskustelun ja kiinnostuksen kohteena.

Pedagogiset yhteisöt toimivat pääsääntöisesti hyvin ammatillisesti. Koulutetut opetuksen ammattilaiset eivät odota, että väline itsessään parantaa oppimista (kuten ei kirveskään rakenna taloa), vaan luovat pedagogisesti toimivia käytänteitä.

Mission_Control_Celebrates_-_GPN-2000-001313

Meidän ratkaisumme, heidän tulevaisuutensa

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina ilmennyt jonkinlaista kyllästymistä sanoihin digiloikka ja digitalisaatio. Koulutusalalla meidän tulisi kuitenkin sitkeästi jaksaa jatkaa aiheen ytimessä, sillä digitaalisesta eriarvoisuudesta on tulossa sosiaalisen syrjäytymisen keskeinen indikaattori (Facer & Furlong, 2001). Syrjäytämme lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka eivät kykene hyödyntämään elämässään ja toimeentulossaan uusia teknologioita ja jotka marginalisoituvat tämän takia talouden ja sosiaalisen elämän toiminnoista (Kaarakainen & Kivinen 2015; Zimic 2009; Facer & Furlong 2001). TVT-taitoja tarvitaan jo nyt hyvään elämään, esimerkeksi töiden, asunnon ja terveystiedon etsimiseen, pankkiasioimiseen ja mediakritiikkiin. Digiosaaminen ja oppimaan oppimisen taidot korostuvat tulevaisuuden työelämässä, jossa me emme enää ole vaikuttamassa.

”Survive we did, but it was close”, James A. Lovell, Apollo 13

1024px-Apollo13_splashdown

Kuvat: NASA (public domain) / Wikipedia: Apollo 13

Lähteet:

Facer, K. & Furlong, R. 2001. Beyond the Myth of the ’Cyberkid’: Young People at the Margins of the Information Revolution. Journal of Youth Studies, 4 (4), 451–469.

Heinonen, O.-P. 2014. Alkusanat muotoiluajattelusta. Teoksessa S. Miettinen (toim.) Muotoiluajattelu. Teknologiateollisuus. Tampere: Tammerprint oy.

”Joka kolmas lapsi ei juuri käytä tietokonetta koulussa – Tulevaisuuteen ponnistetaan ihan eri tasoilta”, Helsingin Sanomat 29.1. 2016

Kaarakainen, M.-T. & Kivinen, O. 2015. Teknologia tulevaisuudessa tarvittavien ICT-taitojen ja muun osaamisen edistäjänä. Teoksessa M. Kuuskorpi (toim.) Digitaalinen oppiminen ja oppimisympäristöt. Julkaisu 2015:1. Kaarina: Kaarinan kaupunki, 46–64.

”Nuorten mediataidoissa isoja eroja – moni ei tunnista kaupallista tekstiä mainokseksi”, Helsingin Sanomat 1.2.2016

OAJ:n askelmerkit digiloikkaan. OAJ:n julkaisusarja 3:2016.

Zimic, S. 2009. Not so ’techno-savvy’: Challenging the stereotypical images of the ’Net generation’. Digital Culture & Education, 1 (2), 129–144.

 

 

 

Yhdessä oppimassa symmetrisesti

Tulevaisuuden oppimistapana yhdessä oppimista korostetaan yhä vahvemmin. Monissa tutuissa pedagogisissa malleissa (esim. Pbl, Tutkiva oppiminen, Projektioppiminen) on opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus oppimisessa ollut jo pitkään eräänä lähtöolettamuksena. Vuorovaikutuksen ajateltiin sujuvan luonnostaan hyvin. Yhdessä oppiminen näyttää kuitenkin sisältävän monia haasteita, koska se on aina vain uusi haltuun otettava alue paremman oppimisen tavoittelussa.

Pasi Sahlberg kirjoittaa kolumnissaan (Opettaja 1, 2016) digitalisaation aiheuttamista, tutkimusten esiin tuomista ongelmista oppimisessa. Niitä ovat pinnallisuus ja pirstaleisuus sekä ajattelun taitojen oppimisen hidastuminen. Hänen mukaansa mahdollisten digitalisaation haittavaikutusten vähentämiseksi kouluissa tulisi lisätä kirjojen lukemista, empatian oppimista, oman itsensä etsimistä ja yhteistoiminnallisuutta. Yhdessä oppiminen lisää motivaatiota, tuottaa parempia oppimistuloksia sekä kehittää taitoja ajatella ja tehdä yhdessä.

Oppimiskulttuurissa vuorovaikutuksella ja sen laadulla on väliä, jotta yhdessä tekemisestä on hyötyä ja jotta voidaan sanoa, että tuotos on rikastunut jokaisen ajattelusta. Vuorovaikutus ja asioiden käsittely jää helposti kapeaksi ja pinnalliseksi, monologisen toteavaksi, niin sanottujen yksiselitteisten, nopeasti esitettyjen totuuksien kertomiseksi. Keskustelu oppimistilanteessa liikkuu usein kohteliaisuuskentässä ja harvoin edetään fragmentoivaan (hajoittavaan) keskusteluun tai ylletään joko aidosti pohtivaan tai luovaan dialogiin. (ks. Isaacs 1996; Yhdessä ajattelemisen taito) Mukavalta tuntuva ryhmä on usein tehoton pintaa syvemmältä pohdittujen uusien ratkaisujen tuottamisessa. Asioiden käsittelyssä ei ole päästy kohteliaisuuskenttää pitemmälle eikä osallistujien ainutlaatuisia näkökulmia voida silloin käyttää hyväksi ongelmanratkaisussa. Tällaiset tavat eivät vastaa reaalimaailman autenttisten ongelmien käsittelyn ja ratkaisemisen moniulotteisiin tarpeisiin.

Yhdessä oppimisen taito, digiajan moninaisia oppimisyhteisöjä ajatellen on seurausta kehittymisprosessista, jossa on tiedostavasti tavoiteltu dialogisempaa osallistumista ja jossa jokainen osallistuja ymmärtää oman osallistumisensa merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Dialogisessa oppimisyhteisössä yhdessä oppiminen perustuu symmetriseen osallistumiseen, kontribuutioiden tasaisesti jakautuvaan määrään ryhmässä. Symmetristä osallistumista harjoitellaan ja siihen kouliinnutaan vähitellen, temperamenttityypit huomioon ottaen. Pohjimmiltaan symmetrian toteutuminen keskustelussa nojaa eksistentiaalisen vertaisuuden oivaltamiseen. Tämän jälkeen kukaan ryhmässä ei jätä kantamatta korttaan kekoon, koska hän tuntee myös vastuunsa yhteisessä tiedonluomisessa. On sisäistynyt ajatus, että dialogissa, aidosti kollektiivisesti tuotettuna, asiat saavat syvempiä merkityksiä ja laajempia sovellusmuotoja.

Symmetristä osallistumista oppimisyhteisössä voi harjoitella esimerkiksi dialogisen menetelmän, Keskusteluliput avulla ( ks.  http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/method_c1.htm ). Menetelmän kautta opitaan säätelemään omaa osallistumista keskustelussa ja tiedonluomisessa niin, että jokainen puhuu ja kuuntelee myös toisen puhetta. Tarkoituksena on sisäistää vuoroin puhumisen ja vuoroin kuuntelemisen rytmi. Menetelmä opettaa myös sitoutumaan ja ottamaan vastuuta yhteisestä tavoitteesta. Symmetrian oppiminen edellyttää harjoittelun riittävää toistamista. Keskustelussa vikkelästi reagoivat oppivat ”jarruttamaan” tai antamaan tilaa, hitaammin lämpiävät aktivoituvat mukaan nopeammin ja passiiviset tarttuvat keskusteluun aiempaa herkemmin. Symmetrian oppiminen tarkoittaa samalla melkoista itsetuntemuksen lisäämistä ja henkistä kasvua.

 

 

Lennonjohto kutsuu hallitsemaan kognitiivista kuormaa

Avainsanat

, , , , , , ,

Yksi mielenkiintoisimmista ammateista, joihin olen työssäni perehtynyt, on lennonjohtajan ammatti. Työskentelin vuosina 2008-2011 Finavian ilmailualan ammattioppilaitoksessa Avia Collegessa poikkitieteellisissä työryhmissä, jotka kehittivät muun muassa lennonjohtajien opetussuunnitelmaa, koulutusta ja oppimisympäristöjä (Air Traffic Technology International, 2011). Teimme myös Tampereen yliopiston kanssa tutkimuksen niistä lennonjohtajien osaamisista ja piirteistä, jotka ovat työelämän kannalta erityisen merkityksellisiä (Pylväs, Nokelainen & Roisko, 2015). Viime aikoina olen tarkastellut lennonjohtajan työtä tavoitteenani löytää eri alojen ristiinpölytyksellä malleja kognitiivisen kuorman hallintaan ja tiimityöhön.

Kognitiivisella kuormalla tarkoitetaan muistiin, oppimiseen, ajatteluun, havaitsemiseen, tarkkaavaisuuteen, luovuuteen, ongelmanratkaisuun ja tiedonkäsittelyyn liittyviä kuormittavia prosesseja. Kognitiivisen kuorman hallinta (engl. Cognitive Load Management) on monien tutkijoiden mukaan keskeinen tulevaisuuden työelämätaito (mm. Future Work Skills 2020) ja ajankohtainen jo nyt.

Työnohjaajana ja valmentajana olen usein mukana ratkaisemassa koulutuksen kehittäjien käytännön haasteita. Uusien työskentelytapojen rakentelu lisää parhaimmillaan työmotivaatiota ja tuottaa tuloksellisempaa työtä. Usein muutosprosessiin liittyy kuitenkin myös kuormittumista ja epätietoisuutta. Jatkuva kognitiivinen ponnistelu, ongelmanratkaisu ja informaatiotulva ovat stressitekijöitä monessa työssä.

Työssä jaksamiseen on tarjolla paljon hyväksi havaittuja keinoja yksilötasolla (ks. esim. Opettaja, 2014). Tiimien ja yhteisöllisten työprosessien näkökulmasta kuormittavuutta on toistaiseksi pohdiskeltu hieman vähemmän.

Seuraavassa listaan omin sanoin ja reippaasti yksinkertaistaen sellaisia havaitsemiani lennonjohtajan työn ominaispiirteitä, jotka saattaisivat tuoda tukea myös haasteelliseen kehittämistyöhön ja kokeiluprojekteihin. Vertailun kritiikki kohdistuu siihen, voiko turvallisuuskriittisestä ja operatiivisesta työstä ottaa mallia kompleksiseen kehittämistyöhön. Onko se liian suoraviivaista ja strukturoitua? Omat kokemukseni tukevat päinvastaista. Kehittämistyössä helposti unohdetaan ne rakenteet, vastuut ja tarkistuspisteet, jotka tukevat yhteisöllistä työskentelyä ja uuden luomista pitkällä aikavälillä. Nämä ratkaisut voivat olla hyvinkin yksinkertaisia.

airport-413817

Työvälineitä kognitiivisen kuorman hallintaan

1 Lentoaseman lukutaito

Ilmatilan lisäksi lennonjohtaja tarkkailee myös lentoaseman asematason toimintaa. Lentoaseman sisätiloista ulos katseleva matkustaja näkee kiitoteitä, lentokoneita,  erilaisia ajoneuvoja ja ihmisiä työssään, mutta lennonjohtaja katselee tuttujen toimijoiden jäsentyneitä prosesseja. Lennonjohtaja tietää mitä lentoasemalla tapahtuu ja ymmärtää näkemänsä. Hän tuntee tekijät, tehtävät ja omat vastuunsa. Vasta tämä tuntemus tekee mahdolliseksi tarkastella yksittäisiä käytänteitä ja kehittää niitä kokonaisuuden kannalta paremmiksi.

Näin sovellat:

Hanki oman toimintaympäristösi lukutaito. Aloita perusteista, esimerkiksi organisaatiosi toimintasuunnitelmasta. Miten sinun tehtäväsi asettuu osaksi kokonaisuutta? Mikä on tärkein kehitystehtävä lähitulevaisuudessa? Ketkä ovat yhteistyökumppaninne ja verkostonne ja mitkä ovat heidän tehtävänsä ja tavoitteensa? Ole utelias, kiinnostunut ja kartalla.

Mitä hyötyä?

Kun kerran hankit lukutaidon, osaat aina lukea, tunnet alasi. Hahmotat paremmin ja perustellummin kehitettävät asiat ja erotat ne niistä käytänteistä, jotka toimivat hyvin – ja joihin ei kannata juuri nyt laittaa ylimääräistä energiaa. Toimivaa ei kannata korjata. Toisaalta juuri kokonaisuuden katselu voi auttaa näkemään täysin uusia toisin tekemisen ja olemisen mahdollisuuksia.

woman-watching-870352

2 Oma käsiala

Niin tiukasti säädeltyä ja valvottua kuin lennonjohtajan työ onkin, jokaisella lennonjohtajalla on oma käsialansa. Tämä tarkoittaa pieniä ammatillisia vivahde-eroja työmenetelmissä ja persoonallisia toiminnan tyylejä, jotka kehittyvät vuosien aikana. Kyseessä on joustavuus kokonaisuuden hallinnassa, ei rutiineihin jämähtäminen. Oma käsiala on ammattilaisen merkki. Käsiala ei kuitenkaan koskaan riko perussäännöstön noudattamista.

Näin sovellat:

Luota ammattitaitoosi ja toimiviin työskentelyrutiineihisi silloinkin kun kokeilet ja kehittelet uutta. Hioutuneet tiimit sietävät erilaisia ja rikkaita tekemisen tapoja. Ei ole tarkoituksenmukaista muokkautua työntekijöinä keskenään samanlaisiksi ja tehdä työtä samalla tavalla. Työn täytyy kuitenkin aina palvella sovittuja tavoitteita.

Mitä hyötyä?

Omaan käsialaan luottaminen, ammatillinen itsetunto, on tärkeä – ellei tärkein – voimavaratekijä työssä. Se vähentää jatkuvalle muutokselle ominaista riittämättömyyden tunnetta, jonka työstäminen varastaa energiaa kaikelta muulta.

whiteboard-849812

3 Palvelu ja yhteistyö

Lennonjohtaminen on palvelutehtävä, jota tehdään yhteistyönä. Yhteistyö perustuu selkeisiin tehtävänkuviin ja vastuisiin. Ulkoisten asiakkaiden lisäksi asiakkaita ovat myös omat työtoverit. Työyhteisöä palvellaan hyvällä asenteella ja korrektilla käytöksellä. Työkaverille osoitetaan arvostusta. Tärkeä tapa palvella työyhteisöä on myös oman ammatillisen tietotaidon päivittäminen. Lennonjohtaja luottaa siihen, että kollega hoitaa työnsä hyvin.

Näin sovellat:

Älä niinkään odota arvostusta muilta, vaan osoita itse sitä muille. Tarjoa aktiivisesti kollegiaalista tukea. Tarkastele omaa työtäsi palvelutehtävänä. Näe vaivaa ja päivitä osaamistasi. Sovi tiimityön tehtävät ja vastuut, ja luota niihin. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä. Jaetut vastuut tehostavat koko yhteisön työskentelyä.

Mitä hyötyä?

Kehittäjäyhteisöissä, joissa pyörähtää liikkeelle keskinäisen arvostuksen ja tuen kierre, voidaan hyvin ja jaksetaan paremmin. Apua kysytään ja annetaan. Työntekijät arvostavat omaa ja toistensa työtä. Yhteisö kannattelee osaamisellaan ja voimavaroillaan yksittäisiä työntekijöitä.

Kuormittavat tiimit ovat usein työryhmiä, joissa aika ja voimavarat kuluvat loputtomaan keskusteluun ja yhteisöllisyys on tulkittu vaatimukseksi tehdä ja jakaa kaikki yhdessä. Työnjaon ja eri prosessien vetovastuiden sopiminen keskittää voimavaroja, tehostaa työskentelyä ja luo toimintaan sujuvuutta.

 

4 Väsymyksen hallinta

Lennonjohtamista tehdään vuoroissa ja sykleissä. Lennonjohtajat ovat tietoisia väsymyksen hallintaan liittyvistä tekijöistä, manageroivat omaa vireyttään ja ennakoivat väsymystään. Vaikka työvuorolista ja henkilökohtaiset elämäntilanteet haastavat väsymyksen hallintaa, palautumiseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti vakavasti.

Näin sovellat:

Varaa vaativan työjakson jälkeen kalenteriisi palautumisjakso. Ennakoi palautumisen tarvetta jo projekti- ja kokeilusuunnitelmassa. Luo palautumisesta uusi, säännöllinen rutiini. Palautuminen epäonnistuu usein vain siksi, ettei siitä pidetä kiinni.

Mitä hyötyä?

Konkreettiset palautumisjaksot ovat yksi tehokkaimmista keinoista hallita omaa ja tiimien jaksamista jatkuvaa kognitiivista ponnistelua vaativassa työssä.

person-802090

5 Työskentelyn tuki visuaalisella tiedolla

Lennonjohtajien täytyy tehdä useita asioita yhtä aikaa eli kyetä simultaanikapasiteettiin. Kyky hiotaan osaamiseksi koulutuksen aikana ja taitoa ylläpidetään työelämässä hyvin suunnitelluilla työmenetelmillä. Työkaluihin ja menetelmiin liittyvät olennaisesti visualisoinnit, kuten esimerkiksi liuskamerkinnät ja tutkan näyttöruudulla näkyvät tiedot, jotka tukevat yhteisöllistä työskentelyä.

Näin sovellat:

Visualisoi, kuvaa, mallinna, piirrä kaavioita ja käsitekarttoja. Tuo projektiryhmille ja kehittäjäyhteisöille näkyviin ja katseltavaksi työn keskeisin tietoaines, yhteenvedot ja suunnitelmat kuvina. Pidä visualisointeja aina esillä ja helposti päivitettävinä, esimerkiksi virtuaalisessa tai fyysisessä tilassa, jota käytetään säännöllisesti.

Mitä hyötyä?

Tiedon visualisointi yhteiseen ulkoiseen muistiin vapauttaa työryhmien kapasiteettia muistamisesta ja jatkuvasta mieleen palauttamisesta. Yhteiset visualisoinnit rakentavat myös tehokkaasti jaettua tilannekuvaa, joka helposti kadotetaan kehittämishankkeiden nopeasti muuttuvissa tilanteissa.

mark-516277

6 Käsitteellinen tieto käsin kosketeltavaksi

Sen lisäksi, että lennonjohtamisessa käytetään useita kymmeniä eri tietojärjestelmiä ja teknologioita, simulaatioita ja 3D-mallinnuksia, vaikeita käsitteitä konkretisoidaan koulutusvaiheessa mahdollisimman käytännönläheisesti. Pienoislentokoneet ja pöytiin piirretyt kiitotiet tekevät tiedon ymmärrettäväksi, kokeiltavaksi ja havaittavaksi.

Näin sovellat:

Rakenna kehittämishankkeestasi konkreettinen mallinnus, “mock-up”, esimerkiksi legoista. Rakenna hankkeen tavoitetila. Leiki kokonaisuudella, mitä pitäisi muuttaa?  Pura ja rakenna uudestaan. Mitkä palat on otettava erityisesti huomioon, jotta onnistutaan?

Mitä hyötyä?

Mallintaminen ja rakentelu voivat avata uusia näkökulmia ja ideoita, joita pelkkä käsitepyörittely keskustellen ei tuo esiin. Hyöty on myös yhteisessä kohteellisessa työskentelyssä, jossa sanoitetaan toimintaa ääneen. Tämä on myös yksi tapa saada selville kokeilun eri toimijoiden mahdollisesti toisistaan poikkeavat tulkinnat ja odotukset sekä hankkeen pullonkaulat.

rc-141409

7 Johtaminen

Lennonjohtajan työ on hierarkkista ja vastuutettua asiantuntijayhteisöille vieraalla tavalla. Työtehtävien marssijärjestys on kuitenkin tarkoituksenmukainen operatiivisen toiminnan sujuvuuden kannalta. Suurimmilla kentillä vuoroesimies johtaa toiminnan kokonaisuutta. Vastapainoksi vuoroesimiehen harkintakykyyn täytyy voida luottaa täydesti.

Näin sovellat:

Vaativissa ja pitkäkestoisissa kehittämishankkeissa työt helposti vyyhtiytyvät siten, että tärkeiden ja vähemmän tärkeiden tehtävien mittakaava hämärtyy ja lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet sekoittuvat. Tällaisessa tilanteessa kannattaa lainata silmiä, jotka tarkastelevat jatkuvasti kehittämistyön kokonaisuutta. Kysy pomoltasi mikä olikaan tärkein tehtäväsi tällä hetkellä. Luota tähän tietoon ja toimi sen mukaan.

boeing-747-884416

Lopuksi:

Hierarkiajohtaminen sopii kuitenkin heikosti uusien, luovien ratkaisujen tuottamiseen, joita useat perinteiset alat nyt tarvitsevat. Yksikään ammattiala ei enää myöskään selviä uudistustarpeistaan omin voimin. Olisi oltava halukkuutta dialogiin muiden alojen, tutkijoiden, kehittäjien ja koko muun yhteiskunnan kanssa, suopeassa ja hyvässä hengessä.

Kuvat: pixabay.com

Kiitos kirjoitusta kommentoineille lennonjohtajille!

Pylväs, L., Nokelainen, P., & Roisko, H. (2015). The Role of Natural Abilities, Intrinsic Characteristics, and Extrinsic Conditions in Air Traffic Controllers’ Vocational Development. Journal of Workplace Learning, 27(3), 241-263.