Monimediaiset tekstikäytänteet AMK-kieltenopetukseen?

Avainsanat

, , ,

Taina Juurakko-Paavola
tutkimuspäällikkö, yliopettaja, HAMK

 

Olin to-pe 10.-11.11.2016 ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien neuvottelupäivillä Helsingissä. Järjestäjinä toimivat Arcada ja Diak. Päivillä oli monta digitaalisuuteen liittyvää esitystä. Professori Minna-Riitta Luukka Jyväskylän yliopistosta piti mielenkiintoisen alustuksen otsikolla ”Monilukutaito tulevaisuuden ammattilaisen työvälineenä”.

Mitä monilukutaito tarkoittaa?

Minna-Riitta Luukka esitti monilukutaidosta seuraavan määritelmän:

”Monilukutaitoinen osaa tulkita, käyttää ja tuottaa tarkoituksenmukaisella tavalla ”perinteisiä” ja multimodaalisia tekstejä ja niiden kielellisiä, visuaalisia, audiovisuaalisia keinoja yksin ja yhdessä muiden kanssa erilaisissa sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa täyttääkseen tiedollisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tarpeita.”

Tätä määritelmää lukiessa avautuu sen laajuus: kyse ei ole pelkästään lukutaidosta, vaan ylipäätään tekstitaidoista. Esityksessään Luukka totesikin, että tällä hetkellä hän käyttäisi termiä monimediaiset tekstikäytänteet termin monilukutaito sijaan. Luukka määritteli, että näihin tekstikäytänteisiin sisältyvät niin yleiset kuin alakohtaiset tekstitaidot. Alakohtaiset tekstitaidot eivät tarkoita vain tietyn erityisalan sanaston hallintaa, vaan kyse on tietylle

alalle tyypillisistä tekstikäytänteistä eli siitä, millainen ajattelu ja tekstien kanssa toiminen on luonteenomaista kullekin alalle. Tämähän on juuri amk-kielten ja viestinnän opetuksen ydintä ja tuttua jokaiselle opettajalle, joka saa opetettavakseen uuden alan.

Miten monilukutaitoa voi kehittää?

Luukan mukaan monilukutaidon oppiminen edellyttää ymmärrystä, tietoa ja kokemusta. Koska emme tällä hetkellä voi varmuudella ennakoida, millaisia tekstilajeja opiskelijat tulevat tarvitsemaan tulevissa työtehtävissään, on tärkeää panostaa opiskelijoiden oppimaan oppimistaitojen kehittämiseen. Kieltenopettajalla on tärkeä rooli kielen ja tekstien asiantuntijana johdattelemassa opiskelijaa oman alansa tekstikäytänteisiin, mutta myös muut ammattikorkeakoulujen opettajat voivat hoitaa samaa tehtävää omalta osaltaan.

monilukutaito

Miten voi huomioida monilukutaidon pedagogiikan omassa opetuksessa?

Luukka haastoi meitä ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajia pohtimaan, miten pääsemme kohti monilukutaidon pedagogiikkaa. Hän esitti useita erinomaisia kysymyksiä näiden pohdintojen avuksi. Tässä niistä osa:

 ”Miten laajentaa kielitaito- ja tekstikäsitystä? Miten suunnitella monilukutaidon oppimista tukevia ympäristöjä? Miten integroida muihin oppiaineisiin? Mikä on keskeistä ja tärkeintä? Pitäisikö pedagogiikkaa uudistaa? Pitäisikö arviointiakin uudistaa?”

Vastauksia näihin kysymyksiin meidän kielten ja viestinnän opettajien kannattaisi mielestäni pohtia yhdessä sen sijaan, että jokainen opettaja tai organisaatio miettii näitä. Nyt olisi varmaankin tarpeen päivittää yhdessä amk-tutkintojen viestinnän, englannin ja ruotsin opintojen osaamistavoitteet, keskeiset sisällöt ja arviointitavat, jotta saisimme monimediaiset tekstikäytänteet olennaiseksi osaksi amk-kielten ja viestinnän opetusta tulevaisuuden työelämätarpeita ajatellen.

 

Instagram 2. asteen näyttötutkinnoissa

Näyttötutkintomestariksi (NTM) opiskellaan Opetushallituksen koulutusohjelman perusteiden mukaan, laajuus on 25 op. Näyttötutkintomestari on ammatillisen 2. asteen näyttötutkintojärjestelmän asiantuntija. Ensimmäinen NTM some -ryhmä opiskeli HAMKissa näyttötutkintomestareiksi hyödyntäen digitaalisuutta ja sosiaalisen median kanavia opinnoissaan ja erityisesti siinä, miten näitä voisi hyödyntää sopivasti 2. asteen näyttötutkintojärjestelmää toteutettaessa.

Näyttötutkintomestarit keskittyvät työssään useimmiten näyttötutkintotilaisuuksien arviointiin ollen joko opetusalan tai työpaikan arvioijan roolissa. Näyttötutkintotilaisuuksien arvioinnissa on ohjeistettu käyttämään monipuolisia arviointimenetelmiä ja mieluiten useampaa kuin yhtä menetelmää (Opetushallitus 2016). Tänä digiaikana arviointiaineoistona voi toimia esimerkiksi videokuva tai valokuva tutkintotilaisuudesta.

NTM-koulutukseen osallistunut Saija Niskanen työskentelee kampaamo- saijaja kauneudenhoitoalalla. Hän laati koulutuksen aikana ohjeistuksen kampaamoalan perustutkintoa suorittaville tutkintotilaisuuksia varten. Saija kokeili Instagramin käyttöä tutkinnonsuorittamisen suunnitelman jakamisessa, tutkintotilaisuuden dokumentoinnissa videoina ja valokuvina sekä arvioinnissa. Hän laati ohjeistuksena ns. Instagram-polun tutkinnonsuorittajaa varten. Siinä kerrotaan vaiheittain, miten Instagram otetaan käyttöön, kun halutaan hyödyntää sitä tutkintotilaisuuden dokumentoinnissa ja arvioinnissa. Saija kokeili itse Instagramin käyttöä tähän tarkoitukseen, jotta varmistui Instagramin sopivuudesta.

instagrampolku

Yllä olevassa kuvassa (Instagram polku) on vaiheittainen opastus tutkinnonsuorittajille Instagramin käyttöönotosta tutkintotilaisuuksissa. Instagram toimii paitsi tutkintotilaisuuksien dokumentoinnissa ja arvioinnissa, myös myöhemmin. Sitä voi käyttää osaamisen portfoliona ja näyttää esimerkiksi työnhaun yhteydessä. Kampaamoalan työntekijät ovat usein yrittäjiä ja parhaimmillaan tällainen Instagram-portfolio voi toimiaa vaikkapa yritystoiminnan esitteenä.

Saijan kanssa samassa ryhmässä opiskelleet kehittivät myös muita erinomaisia digitaalisia sovelluksia hyödyntäviä toimintoja näyttötutkintojärjestelmän toteuttamiseen. Tällainen oli mm. Skypen hyödyntäminen arviointikeskustelujen välineenä Koulunkäynnin aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnossa. Ohjeistus Skypen käyttöön syntyi pienen tutkimuksen tuloksena, jossa tietoa kerättiin arviointityöhön osallistuvilta. Lisäksi suunniteltiin ja kokeiltiin videoiden hyödyntämistä useassa tutkinnossa. Eräs näyttötutkintomestariopiskelija suunnitteli ja kokeili pelillisyyden hyödyntämistä näyttötutkintotoiminnan arvioinnin laadun kehittämisessä sovelluksen Seppo.IO avulla. Yhden uuden näyttötutkintomestarin käsissä Bubbl.us toimi alustana tutkinnonsuorittamisen ohjeistuksessa. Se oli tarkoitettu sekä arvioijille että tutkinnonsuorittajille. Näiden esimerkkien lisäksi moni laati uutta aineistoa digitaaliseen muotoon arvioijia varten heidän työnsä helpottamiseksi ja vastaavasti aineistoa syntyi myös tutkinnonsuorittajaa helpottamaan osaamisen osoittamisen prosesseissa.

Tämän NTM-koulutuksen aikana varmistui, että digitaalisuuden hyödyntämismahdollisuudet näyttötutkintojärjestelmän toteuttamisessa ovat varsin laajat. Uusia ideoita jaettiin ryhmän keskuudessa innostuneena. Vielä yksi NTM some -koulutus käynnistyy HAMKissa ensi helmikuussa, jonka jälkeen on aika arvioida 2. asteen koulutuksen reformin vaikutusta muun muassa opettajien ja työpaikkojen arviointiosaamisen kehittämistarpeeseen.

Anne-Maria Korhonen
NTM some -ryhmän opettaja

Lähde:
Opetushallitus 2016. Näyttötutkinto-opas 2016. Helsinki: Opetushallitus.

Twitterikö oppimisen paras ystävä vai renki?

Avainsanat

, ,

 

twitter-848528_960_720.jpg


Olen pitkään ihmetellyt
 Top 100 Tools for Learning -äänestyksessä oppimisen välineiden kärkipäässää pysytellyttä Twitteriä. Oma kysymykseni on näiden Twitter-vuosien aikana ollut se, että minkä tasoista oppimista ja osaamista syntyy mikrobloggaamisen johdosta?


Twitterissä voit olla laajan joukon seurattavana tai seuraajana. Siellä voit vapaasti seurailla itseäsi kiinnostavia henkilöitä ja luoda itsellesi teemoittain seurattavia listoja sekä koota itsellesi merkityksellisiä tykkäyksiä. Twitterissä toimiessa törmäät todella aktiivisiin twiittaajiin sekä satunnaisiin tilin luojiin.

Mutta palataanpa takaisin oppimisen äärelle. Oman kokemukseni kautta näen, että yhteisesti sovitulla Twitter-tunnuksella (hastag) voidaan twiittailla esimerkiksi koko koulutuksen ajan aiheeseen liittyvistä teemoista (esim. #digiope16) ja upottaa syntyvät twiitit yhteiselle oppimisalustalle (esim. https://digioo2016.wordpress.com/). Toisaalta erilaisten tilaisuuksien antia ja etenemistä on helppo seurata etäältäkin sekä samalla saada uusia ideoita omaan toimintaansa ( esim. #itk2016 tai #OEB16) ja sopia organisaation sisällä yhteisesti käytettävästä tunnuksesta (#hamk).

Viime kuukausina olen paneutunut erilaisiin oppimisen taksonomiaan ja Bloomin perinteikäs taksonomia on kokenut linkityksen digitalisaatioon  Andrew Churchesin käsissä. Bloomin digitaalisen taksonomian lajittelussa on Twitter-sovelluksena usein sijoitettu alemman tason osaamista kuvaaville tasoille. Twiittaamisen katsotaan sijoittuvan siis muistamiseen ja ymmärtämisen tasoille . Itse opettajakouluttajana pyrin omassa opetuksen suunnittelussa luomaan mahdollisuuksia korkeamman tason ajatteluun ja osaamiseen ( soveltaa, analysoi, arvioi, luo). Tästä varmaan osaltaan johtuu se, miksi olen usein jäänyt miettimään Twitterin korkeita sijoituksia juuri oppimissovelluksien äänestyksessä ja valinnoissa. Mikäli oppimisen ja osaamisen tavoitteluun riittää siis alemman osaamistason vaatimukset, toimii Twitter varmasti hyvänä oppimisen renkinä.

Tässä vielä muutamia vinkkejä Twitter-innokkaan opettajan toimintaan:

    • luo ryhmälle uutisvirta
    • twiittaa ryhmän tulevista tapahtumista ja palautusaikatauluista
    • sitouta oppijayhteisö käyttöön
    • verkostoidu muiden kouluttajien kanssa
    • twiittaa avoimia kysymyksiä
    • upota twiitit ryhmän blogiin tai muuhun verkkoympäristöön
    • yhdistä eri opiskelijaryhmiä
    • vinkkaa hyvistä materiaaleista
    • järjestä erilaisia livesessioita
    • lähetä videoita ja integroi ne opiskeltavaan aiheeseen
    • innosta ryhmää twiittaamalla erilaisilla kyselyitä

Lisätietoa:
Bloom´s digital taxonomy 

Tietämisen ja tekemisen välinen kuilu

Avainsanat

, , , , , , , ,

Työskentelen opettajankoulutuksen lisäksi valmentajana ja jatkan vielä tässä postauksessa vapaamuotoisia pohdintojani organisaatioiden kehittämisestä, tutkimuksesta kuopaisten. Tämä aihepiiri elää jatkuvasti ja on aina yhtä kiehtova, yhtä haastava. Ainoaa oikeaa tapaa tehdä työtä, opettaa tai johtaa organisaatioita ei ole. Ehkä joku lukijani vielä muistaa, että jopa lennonjohtajille on oma käsiala sallittu. Käsialan harjoittaminen ja avoin kehitteillä olo vie sekä työntekijöitä että organisaatioita eteenpäin. Tai ainakin tekee matkasta mielenkiintoisemman.


Puhuminen ei ole tekemistä

Sanotaan, että kaikki johtaminen on nykyisin muutosjohtamista. Muutos tapahtuu kuitenkin usein käytännössä hitaasti ja hankalasti. Näin siitäkin huolimatta, että oikea toimintatapa tiedetään ja on jopa yhdessä sovittu. Mistä tämä voi johtua?

Joskus yhteisöissä jo pelkkä suunnittelu ja asiasta sopiminen tulkitaan toiminnaksi. Suunnitelutyö voikin olla hyvin vakuuttavaa, uutta luovaa ja innostavaakin. Toimintaa pitäisi kuitenkin aina arvioida aikaansaannosten mukaan. Vain käytäntö testaa suunnitelman.

Organisaation puhe toiminnastaan voi myös olla negatiivisesti sävyttynyttä. Jotkut organisaatiot ovat kuin huomaamattaan kehittyneet hyviksi kriittisessä arvioinnissa sen sijaan, että olisivat kehittyneet hyviksi kriittisen arvioinnin avulla kehitetyssä toiminnassa. Tällaisen organisaation tunnistaa tavasta puhua yhdessä: osataan esimerkiksi perustella monin tavoin vakuuttavasti, miksi juuri tämä kokeilu ei onnistu. (Tämä täytyy kuitenkin osata erottaa perustellusta kritiikistä. Jälkimmäistä on ehdottomasti osattava aina kuunnella ja hyvissä ajoin.)

studying-699485_1920

Jatkuva kritiikki lamaannuttaa

Jatkuvalla kritisoivalla puheella on toimintaa lamaannuttava vaikutus. Mistä kriittinen ja ongelmiin keskittyvä puhetapa oikein pulppuaa? Joskus kovalla kritiikillä halutaan tehdä pikemminkin vaikutus kuulijoihin, kuin aidosti parantaa tilannetta (Pfeffer & Sutton, 2000). Joissakin yhteisöissä ideoiden kyynisiä alasampujia arvostetaan enemmän kuin uusien ehdotusten tai korjaustoimenpiteiden esittäjiä.

Organisaatioon voi myös kehkeytyä samanmielisten kupla. Kupla on varsin inhimillinen ilmiö ja osa tapaamme elää laumassa. Emme mielellämme vastaanota sellaista tietoa, joka on omaa ajatteluamme ja arvomaailmaamme vastaan. Yksimielisyyden sijaan muutos tarvitsee kuitenkin moniäänisyyttä. Erilaiset näkemykset voisivat torjunnan sijaan herättää myös uteliaisuutta.

Selkeys on uusi smart

Toisinaan kehittämistyöstä tehdään paljon monimutkaisempaa kuin se onkaan. Esimerkiksi käytännönläheistä ja konkreettista muutosta kuvaillaan käsitteellisesti, mutkikkaasti ja käytännön toimijoille vierailla termeillä. Kompleksisella kielenkäytöllä voi olla muitakin pyrkimyksiä kuin asiasta viestiminen, sillä voidaan esimerkiksi pyrkiä osoittamaan valtaa, tekemään vaikutus kuulijoihin tai lisäämään kehittämishankkeen omistajuutta. (Pfeffer& Sutton, 2000.) Jos kehittämishankkeen onnistumista hankaloittaa viestinnän monimutkaisuus, ei ongelmana tällöin ole organisaation osaaminen – vaikka tämä olisikin ensimmäiseksi mieleen juolahtava selitys.

workshop-745017_1920

Kokeiluja, rohkaisua, sitoutumista

Puhumisen, kritisoinnin, samanmielisyyden, kuulijoita huikaisevan esitelmöinnin tai puuttuvaksi epäillyn osaamisen sijaan huomiota ja energiaa kannattaisi keskittää kokeilemiseen, rohkaisemiseen ja sitoutumiseen yhteiseen vastuunkantoon. Mutta kokeilutkaan eivät yksin tee autuaaksi; ollaan pirullisten ongelmien äärellä (englanniksi wicked problems, Beinecke, 2009). Vaikka kokeilut toteutetaan usein haasteellisissa olosuhteissa, niiltä odotetaan malttamattomasti suoraviivaisia ja nopeita tuloksia. Kun näitä ei kuulu, palataan joko entiseen tai jatketaan väliaikaisella kompromissiratkaisulla, joka harmittaa kaikkia. Väliaikaiset ratkaisut tuppaavat myös jäämään pysyviksi parakkikoulujen tapaan.

Moni laadullinen muutos vie runsaasti aikaa, ja aikaa on harvoin tarjolla. Erittäin tuloksellinenkin kehitys voi näyttäytyä organisaatiolle alkuvaiheessa pelkkänä ylimääräisenä työnä ja ponnisteluna. Seuraavaa vaihetta, jossa vaivannäkö vihdoin kääntyy hyödyksi, ei jakseta odottaa. Usein organisaatioiden omatkaan arvioinnin ja ohjauksen työkalut eivät tavoita kehitysprosessin tuloksia, sillä mittarit on viritetty nopeampaa tuloksentekoa varten.

Tehokkaimmin tietämisen ja tekemisen välinen kuilu kurotaan umpeen tekemällä oppien. Tekeminen tarkoittaa myös vähemmän onnistuneita kokeiluja normaalina osana onnistunutta kehittämisprosessia. Tätä ajatusta monet vastustavat. Kokeilua voi tällöin jarruttaa organisaation ”alatekstiin” kirjoitettu epäonnistumisen kielto, ja sen looginen jatkumo, epäonnistumisen pelko. Epäonnistumisen pelon korvaaminen yhteisöllisellä tuella, rohkeudella ja kannustamisella on vaikuttava johtamisteko kohti kestävää muutosta.

konferenssi-pixabay

Kuinka päästä käsiksi hiljaiseen tietoon?

Tietäminen, varsinkin organisaation virallinen tietäminen, on aina vajavaista. Mittaukset, kyselyt, jopa yhteiset keskustelut, tuovat toimijoiden tietoon vain osan siitä tiedosta, joka vaikuttaa organisaation käytännön tekemiseen. Hiljainen tieto sisältää runsaasti sellaista informaatiota, joka olisi organisaation uudistumiselle elintärkeää. Tietoa, joka selittäisi myös sen, miksi toivottua muutosta ei tapahdu. Mitä muita keinoja olisi päästä käsiksi tähän tietoon, kuin ”Pomo piilossa” -realitysarjaan osallistuminen?

”Usein henkilökunta tietää, mikä on paras ratkaisu”, sanoo rautainen ammattijohtaja Maiju Niskanen Helsingin Sanomissa. Hän puhuu myös valtuuksien antamisesta, hyvästä tunnelmasta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Autoritääristen johtamisoppien kannattajasta tällainen puhe kuulostaa ehkä tuskastuttavan epämääräiseltä. Intuitiivinen johtaja pyrkii kuitenkin tavoittamaan kaiken sen tietotaidon, osaamisen, motivaation ja asiakastuntemuksen, joka jää virallisen tiedon mittareilla tavoittamatta. Tässä tiedossa voi lymyillä koko organisaation tulevaisuuden olemassaolon perustelu ja menestyksen perusta.

Tietäminen jalkautuu tekemiseksi vain silloin, kun niin saa tapahtua. Mikromanageroitu ja ylhäältä johdettu organisaatio ei mahdollista avoimuutta, kokeiluja ja virheliikkeistä oppimista. Tällainen organisaatio voi kuitenkin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna näyttäytyä tehokkaana ja siksi sen toimintaa ei useinkaan olla valmiita muuttamaan.

Lähteet ja lisää lukemista:

Beinecke, R.H. (2009). Introduction: Leadership for Wicked Problems. The Innovation Journal: The Public Sector Innovation Journal, 14 (1), 1-17.

Pfeffer, J. & Sutton, R.I. (2000). The Knowing-Doing Gap. Boston: Harvard Business School Press. (A book review available.)

Helena Kuusisto-Ek: Pirulliset ongelmat (Metropolia-blogi)

Kuvat: pixabay.com

Tekijänoikeudet ammatillisessa koulutuksessa – tarjolla avointa opetusmateriaalia

Avainsanat

, , , ,

Viime kesän kynnyksellä julkaistiin ammatilliseen koulutukseen tarkoitettua käytännönläheistä opetusmateriaalia aiheesta tekijänoikeudet. Materiaali vastaa mm. kysymysiin: Missä kohtaa ammatinopettaja kiinnittää huomiota tekijänoikeuksiin? Millaisia haastavia tilanteita ammatin opettaja kohtaa omassa työssään aineistojen tuottamiseen, jakamiseen ja tallentamiseen liittyen? Miten toimia oikein?

Paitsi että nykyajan opettaja tietää omaan työhönsä liittyen tekijänoikeussäädöksistä, hän kertoo myös opiskelijoilleen tekijänoikeuksista, joita voi syntyä esimerkiksi oppimistehtävien tekemisen myötä. Usein oppimisen tukena lainataan muiden valokuvia, valokuvataan ja videokuvataan erilaisissa ympäristöissä erilaisia tapahtumia. Opiskelijoiden on syytä tietää muun muassa, missä voi kuvata ja mitä se edellyttää. Esimerkiksi videon kuvaamista ja julkaisemista on syytä miettiä myös perusteellisemmin; videoita käsitellään elokuvina ja niiden osalta noudatetaan elokuviin liittyvää tekijänoikeussäädöstöä.

Vastauksia muun muassa edellä lueteltuihin tapauksiin löytyy valmiista materiaalista. Tekijänoikeuksiin ammatillisessa koulutuksessa liittyvien teemojen ympärille on tuotettu aihekokonaisuuden peruskäsitteisiin keskittyvä koulutusmateriaali, tehtävät ja käytännön opetusmenetelmiä. Materiaalit löytyvät sivustolta http://www.opentekoa.fi/

opentekoa

Materiaalia voi hyödyntää itseopiskelussa ja opetustehtävissä. Materiaalia saa vapaasti muokata poimien vaikka parhaat palat omaan käyttöönsä. Materiaali on sekä pdf-muodossa että Google Driveen tallennettuna muokattavissa olevana materiaalina. Kaikki materiaali on julkaistu Creative Commons -lisenssillä (CC-NC-SA). Sivustolla on 11 erilaista diasarjaa eri teemoista tekijänoikeuksiin liittyen, jotka kaikki koskettavat ammatillista koulutusta. Materiaali uusiutuu tarpeen mukaan. Kehittämisaiheita ja -ideoita voi myös lähettää sivuston kautta tekijöille.

Materiaali on tehty yhteistyössä Suomen ammatillisten opettajakorkeakoulujen kesken. Sen sisältö perustuu teemaan liittyvistä workshopeista kerättyyn tietoon, joten siinä on pyritty vastaamaan yleisesti aiheeseen liittyviin askarruttaviin kysymyksiin. Hankkeen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö ja toteutti JAMK, OAMK, HAMK, Haaga-Helia ja TAMK / ammatilliset opettajankoulutusyksiköt.

Osaamismerkeillä henkilöstön digiosaaminen näkyväksi

Avainsanat

, ,

Uuden lukuvuoden aloitukseen on HAMKissa perinteisesti kuulunut yksi- tai kaksipäiväiset henkilöstöpäivät. Tänä lukuvuonna (2016-2017) henkilöstöpäivien teemana oli osaaminen keskiössä. Puolet päivästä oli varattu toiminnalliseen työskentelyyn työpajoissa, joissa osassa suoritettiin osaamismerkkejä ja otettiin käyttöön osaamispassi. Päivän palaute oli yksi parhain henkilöstöpäivistä saaduista palautteista. Henkilöstö työskenteli pajoissa, kokosi todisteita osaamisestaan, opiskeli uutta ja kirjasi todisteita osaamismerkkihakemuksiin. Päivän aikana osaamismerkkejä myös ehdittiin myöntämään ja osaamispassityöpajassa koettiin onnistumisia, kun juuri suoritettu merkki saatiin näkyville ja jaettavaksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Hakemuksessa merkin hakija kuvaa osaamistaan suhteessa merkin tavoitteisiin ja todentaa osaamisensa hyödyntäen digitaalisuutta. Henkilöstön osaamismerkkien avulla tehdään olemassa olevaa osaamista näkyväksi sekä kehitetään ja suunnataan organisaation osaamista tulevaisuuden tarpeisiin. Todisteet osaamisesta kerätään omasta työstä, jolloin osaaminen on myös otettu käyttöön.

Henkilöstön osaamismerkit on nyt suunniteltu itsenäisen osaajan tasolle suhteessa osaamisen johtamisen järjestelmään. HAMKissa henkilöstön osaamismerkkejä luodaan strategisille osaamisalueille, joista ensimmäiseksi valittiin luonnollisesti digitaalisuus. Lähtökohtana oli aiemmin luotu sipulimalli, joka kuvaa hamkilaisia digitaalisia työkaluja. Osaamismerkeistä ei kuitenkaan haluttu tehdä teknisiä suorituksia vaan oleellista on toiminnan muutos. Merkkien nimissä ja tavoitteissa näkyykin yhteisöllinen toimintakulttuuri, jota halutaan viedä eteenpäin koko henkilöstössä.

Yhteisöllisen työskentelyn osaaja yhtesollinenosaajaosaamismerkki, joka on tarkoitettu koko henkilöstölle koostuu seuraavista osamerkeistä: yhteisöllisen viestinnän osaaja (Yammer), dokumenttien yhteisöllisen työstämisen osaaja (OneDrive for Business ja tiimin työtilan tiedostokirjasto), yhteisen ajan hallinnan osaaja (Outlook-kalenteri), tiimin työtilojen osaaja (HAMKin SharePoint tai eDuuni), verkkotapaamisten osaaja (Skype for Business), pilvipalvelun tietosuojan osaaja ja ammatillinen someosaaja (ulkoiset verkostot).

Osaamismerkit suunniteltiin laaja-alaisessa työryhmässä syksyn 2015 aikana. Ensimmäiset merkit suoritettiin tammikuussa 2016. Merkkijärjestelmästä haluttiin joustava ja muuntuva ajan tarpeiden mukaisesti. Merkeissä onkin vaihtoehtoisia osioita, joita voi valita henkilökohtaisen painotuksen ja työroolin mukaisesti. Esimerkiksi saadakseen yhteisöllisen työskentelyn osaamismerkin kahdeksasta osamerkistä tulee suorittaa viisi osamerkkiä.

Digiwebinaariosaajapeda-osaaja eli digitaalisuuden pedagoginen hyödyntäminen oppimisessa ja opetuksessa on opetushenkilöstön osaamismerkki, jossa osaaminen osoitetaan omassa opetustyössä. Merkki koostuu seuraavista merkeistä: Moodle-osaaja, ePortfolio-osaaja, webinaari-osaaja, video opetuksessa –osaaja, tekijänoikeudet, tietosuoja- ja turva opetuksessa sekä digiajan pedaosaaja.

Yksittäisiä osaamismerkkejä on tätä kirjoitettaessa myönnetty noin 1300 ja merkkien saajia on kaikkiaan noin 420 henkilöä. Oman osaamisen näkyväksi tekeminen ja osaamismerkkien kokoaminen näyttää olevan voimaannuttava, joskaan ei kovin helppo asia. Yhtenä tavoitteena onkin kehittää uudenlaisia tapoja osaamisen tunnistamisessa ja sen näkyväksi tekemisessä. Onhan meillä jo useamman vuoden ajan ollut ammattikorkeakoulussa osaamisperustaiset opetussuunnitelmat sekä aiemman osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytänteet.

Merkkien suorittamiseen voi jäädä koukkuun ja kerran aloitettuaan haluaa itselleen uusia ja uusia suorituksia. Osaamismerkeistä keskustellaan työyhteisössä ja suorituksia myös tehdään yhdessä sekä opastetaan kollegoita.

Digipeda-osaaja merkkiin on liitetty myös valmennusta, jonka avulla portfoliosaajakehitetään opettajatiimien yhteisiä käytänteitä sekä uusia toimintamalleja. Merkkihakemukset tuovat esille opettajien osaamista ja hyviä käytänteitä. Samalla myös havaitaan kehittämiskohteita. Erityisen hyviä ovat olleet tilanteet, joissa yhdessä opettajatiimin kanssa on kokoonnuttu ”osaamismerkkisuoritukseen” tarkastelemaan omia digiopetuksen käytäntöjä, vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä sovittu jatkotoimenpiteistä, tarvittavasta tuesta ja koulutuksesta sekä yhteisistä uusista toimintakäytänteistä. Minä osaan, sinä osaat, me osaamme ja yhdessä luomme uutta osaamista.

Miten minusta tuli digiope? ITK2016

Avainsanat

, , , , , , ,

Olin opettajaopiskelijaryhmäni kanssa ITK2016-tapahtumassa kertomassa teemaseminaarissa aiheesta ”Miten minusta tuli digiope?”.

Viime kesänä aloitti ammatilliset opettajaopintonsa 20 opiskelijaa erityisessä digioperyhmässämme, jossa ammattipedagogiikan lisäksi opiskellaan digitaalisia taitoja ja uusia oppimisratkaisuja. Tämä pilotti ryhmä on HAMK ammatillisella opettajakorkeakoululla saanut alkunsa Sanna Ruhalahden ja minun yhteisistä kehitelmistä tarjota opettajaopiskelijoillemme tämän ajan ammatillisen opettajan tarvitsemia taitoja. Oppiminen tapahtuu pääosin avoimissa digitaalisissa oppimisympäristöissä, jotka opiskelijat ovat itse valinneet ja perustaneet. Tiedon rakentaminen tapahtuu avoimesti ja yhteisöllisesti. Me opettajat olemme myös avoimesti liikkeellä: suosimme avointa oppimateriaalia ja ohjaamme oppimistehtäviä ja oppimisprosessia avoimissa digitaalisissa ympäristöissä. Käytämme yhdessä opiskelijoidemme kanssa avoimia ympäristöjä ja työvälineitä, kuten WordPress, Blogger, Facebook, WhatsApp, Skype, Googlen sovellukset ja Twitter. Tämän lisäksi opiskelijoilla on käytössään vielä laja valikoima muita yhteisöllisiä työvälineitä ja -ympäristöjä.

SAMSUNG CSC

Kuvassa: Anne-Maria Korhonen, Nikke Häggström, Tuuli Vierimaa, Venla Keskisarja, Matleena Laakso ja Tauno Tertsunen (teemaseminaarin puheenjohtaja)

Opettajaopiskelijat ovat oppineet digitaalisuutta monella eri tavalla opintojen aikana. He saavuttivat perustaidot opiskelemalla itsenäisesti Oppiminen Online -konseptin avulla some-ekspertti taitotason (oppiminenonline.com). Tämän jälkeen heidän olikin helpompi valita ne henkilökohtaiset verkkotyövälineet, joita halusivat käyttää opinnoissaan ja joihin halusivat alkaa rakentaa henkilökohtaista oppimisympäristöään ja portfoliotaan. Toinen merkittävä digitaalisen osaamisen kehittämisen paikka olivat MOOCit. Jokainen opiskelija osallistui haluamaansa MOOC-toteututukseen (MOOC= massive open online course). He tarkastelivat MOOC-toteutusta erityisesti pedagogisesta näkökulmasta pohtien muun muassa oppimisprosessin tehokkuutta, sen ohjausta, tarjolla olevia oppimateriaalia ja yhteisöllisen tiedonrakentelun toteutumista.

Digitaalisuuden oppiminen tapahtuu pienin askelin ja arjen teoin. Kollegan kannustaminen ja pienten asioiden opastaminen ovat merkittäviä taitojen oppimisen kannalta. Osaamisen karttuminen on pitkäjänteistä työtä, eikä digitaalisuuttakaan kokonaan yhdessä vuodessa voi ottaa haltuun. Opettajaopiskelijat ovat oppineet, että vain kokeilemalla voi todeta, miten asiat käytännössä toimivat. Ja ennakkoluulottomasti he ovatkin kokeilleet opetusharjoittelunsa aikana muiden pedagogisten toimintojen lisäksi digitaalisia ympäristöjä opetuskäytössä.

SAM_3226

X-breikki

ITK-esityksessämme edellä mainitun tarinan kertomisen lisäksi kokeilimme yleisön
kanssa Answergardenia sanapilven muodostuksessa yleisön ideoista, X-breikkiä taukojumppana ja niin sanottuna tilaisuuden lopputestinä Quizezz-sovellusta.

Esityksemme ja sovellukset voi käydä lukemassa osoitteessa
http://matleenalaakso.fi/

ITK2016 teemaseminaarissamme mukanani olivat ammatilliset opettaopiskelijat Matleena Laakso, Tuuli Vierimaa, Venla Keskisarja ja Nikke Häggström. Tulevaisuuden digiopettajat.

Kirjoittaja Anne-Maria Korhonen, HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Kun tiedon lisääminen ei auta

Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Twitterissä kiersi taannoin englanninkielinen artikkeli, jonka otsikko meni suurin piirtein näin: kumman valitsisit lapsellesi opiskeluun, kynän vaiko IPadin?

Koulutuksen kehittämishankkeissa tutustun usein kahdenlaisiin koulutusorganisaatioihin: niihin, joissa digikehittämisen liekki on syttynyt ja niihin, joissa kipinää odotellaan vielä. Ongelmana saattaa tällöin olla oppilaiden saaman opetuksen tasalaatuisuuden vaarantuminen.

Kulttuuriimme arvostaa edelleen väkevästi viisautta ja valistamista – niinpä ratkaisuna myös koulutuksen kehittämiseen tarjotaan usein tiedon lisäämistä. Tieto ratkaisukeinona voi tarkoittaa asiatietoa, yleistyneitä käsityksiä, järkeenkäypiä selityksiä, viisaampia näkemyksiä, jonkun lukeneemman siteeraamista tai tutkimustietoakin. Kuitenkin yhtä kaikki tiedollisia ja järkiperäisiä selityksiä, joilla toivotaan olevan toimijoiden käytänteitä ja käytöstä muuttavaa vaikutusta.

Suosittuja selityksiämme digikehittelyn haasteisiin ovat seuraavat:

1) Kyseessä on perimmäiset haasteet tietokäsityksessä. Puhutaan käsiteellisestä muutoksesta. Opettajien pitäisi muuttaa ja uudistaa ensin tieto- ja oppimiskäsitystään. Digitaalisia välineitä ei saisi viedä vanhentuneen oppimisen paradigman mukaisesti osaksi opettajajohtoista ulkolukua tai muuta mekanistista toimintaa. Tällä ei ole mitään vaikutusta oppimistuloksiin ja teknologian opetuskäyttö näyttäytyy tehottomana. Sen sijaan ensin pitäisi ymmärtää oppiminen uudelleen oppijakeskeisenä, yhteisöllisenä, sisäiseen motivaatioon perustuvana, kulttuuri- ja kontekstisidonnaisena tiedonrakenteluna. Ja vasta sitten ratkaistaan, miten digitaaliset työvälineet laadukasta ja vaikuttavaa oppimisprosessia osaltaan tukevat, rikastavat, yksilöllistävät. Pedagoginen ajattelu on digitalisaation ydin. Tämän oivalluksen kanssa luodaan parempia opetus- ja oppimiskäytänteitä.

2) Digitalisaatio on ymmärretty kapea-alaisesti työvälineinä tai vaivalloisesti haltuun otettavana, jatkuvasti vanhentuvana tekniikkana. Kyse on kuitenkin laajemmin toimintakulttuurin muutoksesta ja uudenlaisesta, monin tavoin mullistuvasta ja muuttuvasta tavasta ajatella, toimia, vuorovaikuttaa, hankkia ja rakentaa tietoa, elää hyvää elämää. Kyseessä on laadullinen muutos, aikakauden muutos, yhteiskunnan, työn ja toimeentulon muutos. Muutos, jota emme vielä täysin hahmota ja ymmärrä, mutta jossa meidän on syytä olla aktiivisina toimijoina mukana. Oppiminen, opetusala sekä koko koulutusinstituutio tulevat haastetuksi paitsi älykkäämpien järjestelmien myös ihmisten uudenlaisen ajattelun ansiosta. Ensin sulatellaan tätä tietoa ja sitten on mahdollista myös löytää oppimiseen uusia ratkaisuja.

20405165544_c44ab964de_k

Nämä selitykset eivät ole hakoteillä. En kuitenkaan ole tavannut yhtäkään koulutusalan ammattilaista, jolle yllä mainitut näkemykset olisivat uutta ja mullistavaa tietoa, tai tulisivat jotenkin puun takaa täytenä yllätyksenä. Yleensä innokasta valistajaa kuunnellaan kärsivällisen kohteliaana: kyllä, tämänhän me jo tiedämme. Näkemysten toistelu erilaisin briljeeraavin sanankääntein ei auta ihmisiä ponnistamaan arjessaan eteenpäin. Tieto ei muutu toiminnaksi. Tai se tapahtuu merkillisen hitaasti, kummallisessa ristivedossa, käsijarru päällä.

Mutta palataanpa vielä niihin organisaatioihin, joissa uuden luomisen tuli jo palaa ja digi tuikkii näkyvästi muillekin. Hyvinvoiviin ja kehittyviin koulutusorganisaatioihin vaikuttaa liittyvän seuraavanlaisia piirteitä: opettajilla on vapautta ja vastuuta ja heihin luotetaan oppimisen asiantuntijoina kuten lääkäreihin terveyden asiantuntijoina. Heidät on vapautettu ja voimautettu toimimaan täysivaltaisina alansa ammattilaisina ja uuden kehittelijöinä. He muokkaavat arvostettuina oppimisen spesialisteina omaa toimintaansa.

Osaamisen kehittämistä ei keskusjohdeta ylhäältä, kontrolloida ja käskytetä, sitä ei rajoiteta ja korjailla. Osaamisen kehittäminen ja digijohtajuus on rohkeasti jaettu toimijoille, monenlaisena, moninaisena. Opettajien puhetta ei oikolueta; asiantuntijoiden työtä ei sörkitä sivusta paremman tiedon kepillä. Työtä ei pakoteta muottiin eikä kaavakuvaan. Ihmisiä ei vähätellä, ei pienennetä. Ei ole niin nöpönuukaa millä termeillä puhutaan, omasta työstä saa puhua omin sanoin. Saa sanoa opettaminen, opetuskokeilu. Saa sanoa oppimisympäristö, testiympäristö, plätformi, ilmiöpohjainen, integroitu, meijän projekti. Ei tarvitse jännittää käyttääkö viimeisimpien trendien mukaisia ilmaisuja, loukkaantuuko joku tai pyöritteleekö silmiään. Saa kertoa, mikä ei toimi. Asioita ei oteta henkilökohtaisesti, eivätkä ne henkilöidy. Oikeaoppisen ajattelun ja jatkuvan onnistumisen kaiken halvaannuttavaa vaatimusta ei ole. Tärkein ei ole sivuasia.

20839911038_c8d615bacf_k

Autonomiaa johdetaan tavoitteilla ja kumppanuudella. Yhteisistä tavoitteista on sovittu ja tavoitteita pidetään aktiivisesti mielessä ja jatkuvan pohtimisen arvoisina. Pohtimisen tuloksena tavoitteita voidaan myös muokata ja muuttaa. Johtamisella välitetään arvostusta, resurssia, voimavaroja, mahdollisuuksia, luottamusta ja tarkastellaan yhteisiä koordinaatteja. Toimitaan verkostomaisesti ja ei-hierarkkisesti. Saa linkittyä vapaasti ohi virallisen marssijärjestyksen.

Organisaatioon syntyy avoimia oppimisyhteisöjä. Yhteisöjä kannattelevat vaikeasti kuvailtavat, mutta pääosin positiiviset tunteet, jotka liittyvät luottamukseen, osallisuuteen, rohkeuteen, työniloon ja kokemukseen arvostetuksi tulemisesta. Kehittämistyössä kohdataan vääjäämättä myös kupruja ja erimielisyyksiä sekä sotkeudutaan aika ajoin lillukanvarsiin. Vapaana hengittävä oppimisyhteisö oppii elämään näidenkin ilmiöiden kanssa. Saa olla. Ei haittaa. Ollaan yhdessä kehitteillä. Mennään eteenpäin.

Ja tässä tietointensiivisessä, ulos avautuvassa, ruokkivassa ympäristössä lähtee kuin itsestään jalostumaan uudenlaista, kokemuksen koettelemaa tietoa ja tietämystä. Toiminta muuttaa ajattelua. Syntyy ongelmanratkaisukykyä, reaktioherkkyyttä, ketteryyttä. Kehkeytyy itseään korjaavaa toimintaa, keksintöjä. Syntyy toisia ajatuksia, oivalluksia, yksilöiden, ryhmien ja koko organisaation oppimisharppauksia, ”muutosta päässä, käsissä ja sydämessä”. Ja yhä radikaalimpia hyviä ratkaisuja. Digikvanttihyppyjä. Lopuksi kysymys onkin: sallimmeko tämän tapahtua?

Kummanko siis valitsisin lapselleni, kynän vaiko IPadin? Valitsisin ennen kaikkea ammattitaitoisen, lapseni oppimisesta ja tulevaisuudesta kiinnostuneen opettajan. Kansankynttilän ja valonöörin, jota arvostamme, jonka liekkiä vaalimme – joka saa tietää, toimia, tuntea.

21125705690_1b1673ca96_k

Kuvat: Museoviraston kuvakokoelmat CC BY-NC-SA 2.0

 

Tarvitsetko käytännönläheistä koulutusmateriaalia tekijänoikeuksista ammatillisessa koulutuksessa?

Ovatko tekijänoikeusasiat mielestäsi monimutkaisia? Tuntuuko sinusta, että olet lakiasioiden ja ohjeiden viidakossa, josta et tiedä ulospääsyä tai parasta reittiä eteenpäin? Valmista materiaalia on runsaasti ja linkkejä on jaettu monella sivustolla. Siitä huolimatta koimme tärkeäksi tuottaa vielä erikseen ammatilliseen koulutukseen näkökulmia ja ohjeita tekijänoikeusasioista erityisesti nyt, kun oppiminen ja opetus siirtyvät yhä enemmän digitaaliseen muotoon ja avoimiin verkkoihin. Kaikkien käyttöön tarkoitettua opetusmateriaalia jaamme osoitteessa: http://www.opentekoa.fi/

Tekoa

Kolmen ammatillisen opettajakorkeakoulun (OAMK, HAMK, JAMK) voimin tuotimme opetusmateriaaleja keskeisistä opetuksessa ilmenevistä tekijänoikeusasioista. Laadimme diaesityksen muotoon koulutusmateriaalit, jotka sisältävät teemojen esittelyn, oppimista tukevan tehtävän ja linkkivinkit jatkotutkimista varten. Materiaaleja saa käyttää ja jatkojalostaa omaan käyttöönsä Creative Commons –lisenssillä (CC BY-NC). Materiaali on tarkoitettu sekä itseopiskeluun että otettavaksi omaksi koulutusmateriaaliksi. Opettajan on tärkeää saada myös opiskelijansa tietoiseksi esimerkiksi siitä, mitä ja miten avoimissa verkoissa olevia valokuvia ja videoita voi käyttää omissa töissään. Opiskelijalle saattaa itsellensä myös muodostua tekijänoikeuksia oppimistehtävien tekemisen myötä.

Tekoa2
Koulutusmateriaalissa käsitellään mm. teemoja Video ja elokuva, Äänitteet ja tallenteet, Valokopiointi- ja digiluvat, Kuva-aineistot, Creative Commons –lisenssit, Avoimet oppimisratkaisut ja sosiaalinen media. Materiaalina on myös aineisto tekijänoikeuksien peruskäsitteistä.

Digiagenda tarkentuu oppimisen ja teknologian kehitystrendeistä poimien

Avainsanat

, ,

Vuosittain ilmestyvä Horizon-raportti (NMC 2016) päivitti jälleen korkeakoulujen opetuksen, oppimisen ja tutkimuksen kehitystrendit ja näihin liittyvät teknologiat seuraavaksi viideksi vuodeksi. Raportissa esitetyt kehitystrendit olivat sekä Online Educa Berliinissä että Bett -tapahtumassa käytännössä jo nähtävissä.

Lyhyen aikavälin kehitys – arkipäiväistyy tai hälvenee muutamassa vuodessa

Seuraavien parin vuoden aikana lisääntyvät toteutukset, joissa online ja virtuaalista sekä face-to-face oppimista yhdistellään (blended learning, hybrid learning) monin eri tavoin. Oppimisen prosessin ja osaamisen näkyväksi tekemiseen sekä arviointiin ja mittaamiseen käytetään useita erilaisia ratkaisuja. Keskeisimmät teknologiset kehitysaskeleet ovat BYOD/T (bring your own device/technology) sekä oppimisanalytiikka ja sen jatkumona adaptiivinen oppiminen.

Oppimisanalytiikka mahdollistaa oppimisen ja opetuksen arvioinnin, tukemisen ja kehittämisen entistä paremmin niin opiskelijan, opettajan kuin organisaation näkökulmasta. Monien mahdollisuuksien hyödyntäminen näyttää kuitenkin opetusteknologiatapahtumien puheenvuorojen mukaan olevan käytännössä vielä vähäistä. Kiinnostava kysymys on se, miten data on opiskelijan käytössä ja palvelee hänen oppimista, tavoitteita sekä valintoja. Tähän liittyy myös kysymys datan omistajuudesta, hallinnasta sekä yksityisyydestä.

Omien laitteiden tuonti kampukselle liittyy myös omien digitaalisten työkalujen ja palveluiden käyttöön. Useissa puheenvuoroissa hyvänä käytäntönä nähtiin opiskelijoiden aktiivinen työskentely ryhmissä sekä ryhmän mahdollisuus itse valita omat digitaaliset työkalunsa.

Keskipitkän aikavälin kehitys – mukana ratkaisuissa kolmesta viiteen vuoteen

Opetussuunnitelmat ja oppiminen liitetään korkeakouluissa entistä enemmän reaalimaailmaan ja työelämäläheiseen työskentely. Projektioppiminen, tiimioppiminen, tutkivaoppiminen ja vastaavat pedagogiset lähestymistavat olivat käänteisen oppimisen rinnalla esillä myös opetusteknologiatapahtumissa.

Tiloja muokataan vastaamaan uusia oppimisen ja opettamisen tapoja joustaviksi, muuntautuviksi ja monia päätelaitteita sekä opiskelijakeskeistä ja yhteisöllistä työskentelyä tukeviksi. Tilat tukevat sekä kampuksella opiskelevia että etänä mukana olevia opiskelijoita erilaisissa muuntuvissa oppimistilanteissa. Maker-kulttuuri ja työtilat yleistyvät korkeakouluissa. Tällöin opiskelijat voivat hyödyntää teknologisia mahdollisuuksia (esim. 3D printterit, robotit ja 3D mallinnus) yhteisöllisesti prototyyppien ja uusien ideoiden työstämisessä. Lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden ratkaisut tuovat uudenlaisia ulottuvuuksia oppimiseen. Erityisesti Bett-tapahtumassa ständeillä, tietoiskuissa ja esityksissä näkyi tiloihin ja teknologioihin liittyviä uusia ratkaisuja.

Pitkän aikavälin kehitys – näkyvissä päätöksenteossa ja vaikuttaa vielä viiden vuoden kuluttua

Toimintakulttuurissa johtamisen ja opetussuunnitelman myötä korostuvat opiskelijakeskeisyys, joustavuus, ketteryys, kokeilukulttuuri ja uudistuminen, jotka mahdollistavat luovuuden ja yrittäjyyden. Korkeakoulut joutuvat ajattelemaan uudelleen oman toimintansa, kuten opetussuunnitelmat, tutkinto-ohjelmat, tarjonnan ja saavutettavuuden eri opiskelijaryhmien näkökulmasta. Affektiivista tietotekniikkaa (affective computing) ja robotiikkaa tullaan hyödyntämään myös korkeakoulutuksessa.

Ketteryys monin eri tavoin ja korkeakoulutuksen uudistaminen oli esillä monissa esityksissä. MOOCit ja näiden hyödyntäminen esimerkiksi korkeakoulujen välisessä yhteistyössä on edelleen ajankohtainen aihe.

Vahvistuksia, tarkennuksia ja täydennyksiä digiagendaan?

Viime syksynä teimme Hamkin eCampus tiimissä digiagendan, elävän toimeenpanosuunnitelman opetuksen digitalisaation edistämiseksi. Tätä agendaa arvioidaan, tarkennetaan ja täydennetään pari kertaa vuodessa ammattikorkeakoulun ja eri yksiköiden johdon sekä työryhmien kanssa. Näin yhteistä suuntaa ja toimenpiteitä korjataan joustavasti. Tavoitteena on kehittää riittävän yhtenäinen digitaalinen työskentelykulttuuri sekä samalla kannustaa konkreettisiin kokeiluihin ja uudistuksiin. Digitalisoituminen on yksi HAMK strategian 2020 painopisteistä.

Agendamme toimenpiteissä näkyy nyt lähi- ja keskipitkän aikavälin trendit konkreettisina tekoina ja taustalla pitkän aikavälin kehitystrendit, joihin liittyvät päätökset päivitetään uusina toimenpiteinä. Trendeistä ja teknologioista on pysyttävä kartalla ja yhteisesti poimittava oman organisaation tavoitteisiin ja käyttöön sopivimmat.

bett2016

Bett Show 2016