Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Helena Aarnio, Anne-Maria Korhonen, Jaana Kullaslahti, Sanna Ruhalahti & Essi Ryymin

Pidimme ITK-päivillä 16.4.2015 teemaseminaarin nimeltä ”Tulevaisuuspuheet ja jälkipuintikahvila”. Tarkoituksena oli pohdiskella koulutuksen ajankohtaisia haasteita dialogisesti ja rakentaa yhteisöllisiä näkemyksiä tässä ja nyt. Seminaarin ajankohta oli haastavasti iltapäivällä pitkän konferenssipäivän jälkeen. Ei siis enää ”Yksi puhuu, muut nukkuvat” -menetelmää. Kokeilimme sen sijaan fasilitoitua kahvilanpöytätyöskentelyä.

Tuoretta kahvia, hieman syömistä, istutaan viiden suuren pöydän ääreen. Aloituksena PedaLadyjen kepeänhumoristinen laulu ”Vie minut pilveesi”, johon kahvilan väki osallistuu. Seuraavaksi vuorossa viisi lyhyttä hissipuhetta viidestä eri tulevaisuusteemasta hienoisella retorisella kärjellä varusteltuna. Kukaan puhujista ei ole äänessä kahta minuuttia enempää. Sisällöt on etukäteen mietitty, mutta mukaan leivotaan vielä päivän aikana nähtyä ja kuultua aiheen fokuksessa. Puheiden jälkeen seminaarin osallistujat parveilevat oman kiinnostuksena mukaan sen puhujan pöytään, jonka alustus tällä kertaa kutkutti eniten. Seminaaritilaan saa myös jäädä havainnoimaan vapaasti ilman sitoutumista työskentelyyn. Sivusta seuraaminen on sallittua ja suotavaa.

Kahvilanpöydissä aiheita jatkojalostetaan samasta kiinnostuneiden kanssa alustajan esittämän kysymyksen, haasteen tai väittämän pohjalta. Keskustelun tukena ovat dialogiset menetelmäkortit, jotta vuorovaikutus rakentaisi yhteistä ajatusta. Ideat kirjoitetaan ja piirretään kahvittelun lomassa pöytäliinaan. Pöytätyöskentelyä fasilitoi aiheesta hissipuheen pitänyt alustaja, joka kuvaa tuotoksia tabletillaan ja rakentaa niistä ad-hoc -muistion. Lopuksi jokaisen pöydän ohjaaja kertoo ryhmien ideat ja ajatukset yhden minuutin tiivistelmänä koko seminaariyleisölle. Seminaarin päätetään PedLadyjen lauluun ”Härpäkkeet”, johon koko hyväntuulinen kahvila osallistuu.

Avainsanat: fasilitointi, kolmannen sukupolven ryhmätyömenetelmät, rentoilu, kahvit

SAMSUNG CSC
Työskentelyä tulevaisuuspuheiden jälkipuintikahvilassa. Kuva: Irmeli Lignell

Puhujien tiivistelmät ryhmien yhteisestä pohdinnasta

Voidaanko tulevaisuuden koulussa hyvin? -ryhmä

Yhteenveto Helena Aarnio

Kouluihin tarvitaan yhteisöllinen toimintakulttuuri, jossa uskalletaan kokeilla ja tehdä virheitä. Virheet ovat rutiinia, normaalia toimintaa, jota sitten korjataan. Niitä ei koeta maailmanloppuna. Epäonnistuneena ei ole epäonnistuja – kokeilu ei voi epäonnistua. Epäonnistuminen on oppimista. ”Sometimes you win, sometimes you learn.” Lupa epäonnistua tuo mukanaan hallinnan tunnetta, turvallisuudentunnetta ja osallistumishalua.

Osallistumiseen voivat innostaa myös ”energiserit”, esimerkiksi leikki, peli, kisa tai tutut verkon työkalut. Oma kysymyksensä ovat verkko-opiskelijat. Osallistumista voidaan oppia pienillä helpoilla osallistumisharjoituksilla. Osallistuminen ja onnistuminen, ”me teimme -kokemus” tuo hyvinvointia. Annetaan tilaa yksilöllisille ratkaisuille, löydetään eri teitä edetä. Motivaatio herää mahdollisuudesta vaikuttaa, kannustuksesta ja rohkaisemisesta. Seurauksena on hyvä mieli kuulluksi tulemisesta ja arvostamisesta. Osallistujat opettelevat hyväksymään erimielisyydet asiaan kuuluvina. Kuinka tämä toteutuu? Lanseerataan kokeilu riittävän ajoissa ja niin, että osallistujat tuottavat itse tavoitteet ja keinot. Heitetään heille tilanteita ratkaistavaksi. Kehitetään hyvinvointia luovaa oppimiskulttuuria, joka ohjaa oppimaan.

Avainsanat: Yhteisöllisyys, rohkeus kokeilla, kehitteillä oleminen, osallistumisen edistäminen

Kuva2
Uusi teknologia edellyttää kehitteillä olemista ja rohkeutta kokeilla. Kuva: Irma Mänty (BETT Show 2015)

Tarvitseeko tulevaisuuden digiosaajaa enää opettaa? -ryhmä

Yhteenveto Jaana Kullaslahti

Tulevaisuudessakin tarvitaan edelleen opettajaa, mutta opetus on muutoksessa. Opettaminen tulisi määritellä uudelleen. Opettajaa tarvitaan tiedon jäsentelyyn,  syys-seuraussuhteiden avaamiseen, havainnointiin ja soveltamiseen, kriittisyyteen ohjaamiseen ja turvallisen ympäristön luomiseen. Opettaja toimii innostajana ja innostuksen rakentajana. Opettaminen ja oppiminen on iloinen asia vaikkakin vaatii työtä. Olennaista on yhdessä tekeminen ja innostuminen. Joudutaan miettimään, miten oppiminen ja opiskelu muuttuu tulevaisuudessa. Teknologia ei korvaa opettajaa, mutta robotit voivat toimia opettajan avustajina ja työskentelevät esimerkiksi rehtorin alaisuudessa. Tässä on uusi työalue oppilaitoksen tietohallinnolle. Robotit eivät moiti, ovat kärsivällisiä ja jaksavat innostaa. Kotirobotit auttavat oppijaa kotona, koulurobotit koulussa ja virtuaalirobotit verkossa.

Avainsanat: Oppimisen rakentaminen, opettaminen tulevaisuudessa, robotiikka, yhdessä tekeminen, uusi teknologia

Kuva1
Tulevaisuuden rehtorin uudet alaiset. Kuva: Irma Mänty (BETT Show 2015)

Älykkäämpi MOOC -ryhmä

Yhteenveto Sanna Ruhalahti

Älykkäämpien massiivisten avointen verkkokurssien (MOOC) tekemiseen tarvitaan eri alojen osaavia toimijoita. Pedagogisen käsikirjoittamisen tueksi tarvitaan monialaisia osaajia, jotta opetuskokonaisuudesta syntyisi eheä. Oppimisen yhteisöllisyyden tilaa ja mahdollisuuksia tulisi tarkastella koko oppimisprosessin näkökulmasta. Uudenlaisten avoimien verkkokurssien kehittämistoimintaan tarvitaan entistä parempia verkostoja, resursointia sekä mahdollisesti kansallista ja kansainvälistä rahoitusta. Vertaisoppimisen ja -arvioinnin mahdollisuuksia on hyvä hyödyntää tulevilla kursseilla sekä mahdollistaa data-analyysejä. Älykkäästi rakennetuissa massiivisissa avoimissa verkkokursseissa keskiössä on oppiminen, mutta miten varmistua pedagogisesta laadusta? Parhaimmillaan yhteisöllisyyteen ja älykkääseen yhdessä oppimiseen päästään positiivista ryhmän painetta lisäämällä.

SAMSUNG CSCPöytäliina yhteisömuistina jälkipuintikahvilassa. Kuva: Irmeli Lignell

Avainsanat: MOOC, yhteisöllisyys, pedagoginen käsikirjoitus

 Villitse Badgeteillä ja Backpackillä -ryhmä

Yhteenveto Anne-Maria Korhonen

Mihin tarvitsemme digitaalisia osaamismerkkejä ja miksi, pohdittiin kahvipöydässämme. Tiedämme, etteivät ne korvaa paperisia tutkintotodistuksia. Löysimme kuitenkin varsin tärkeitä työelämän taitoja virallisten tutkintotavoitteiden lisäksi, joista osaamismerkin voisi myöntää. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi 10-sormijärjestelmän käyttötaito, ilmiöiden oppiminen peruskoulussa, tutkijan osaaminen ammattikorkeakoulussa, ryhmäosaaminen, kansainvälinen osaaminen, vapaan sivistystyön osaaminen…Opettajan osaamisesta löydettiin erikseen muun muassa verkko-osaaminen ja osallistuva/osallistava opettaja. Taitoja siis löytyi helposti virallisten tutkintojen ulkopuolelta lukuisia, jotka ansaitsisivat jonkinlaisen tunnustuksen osaamisesta.

Pöydässä oltiin yhtä mieltä siitä, että merkki myönnetään hakemuksesta. Myöntäjiä sitten pohdittiinkin pitkään. Järjestelmä mahdollistaa sen, että kaikki voivat myöntää niin halutessaan mitä tahansa merkkejä, joita itse voivat myös luoda. Nopeasti päädyttiin miettimään, kärsivätkö digitaaliset merkit inflaation helppoudellaan? Ja toisaalta kuitenkin pohdittiin, ettei kaikkia paperitodistuksiakaan haluta aina käyttää. Kaiken pohdinnan jälkeen päädyttiin yleisesti kuitenkin positiiviseen suhtautumiseen digitaalisia merkkejä kohtaan.  Parhaimmillaan digitaalinen osaamismerkkijärjestelmä voi kannustaa yhteisöllisyyteen, se voi sitouttaa ja motivoida oppimaan. Mitä siis ajattelette, jos opettajan osaamisesta digitaalisen osaamismerkin voisivatkin myöntää opiskelijat?

Avainsanat: digitaalinen osaamismerkki, osaamisen tunnustaminen

SAMSUNG CSC
Ajattelun ulkoistaminen ja dialogiset menetelmäkortit tehostavat yhteistyötä jälkipuintikahvilassa. Kuva: Irmeli Lignell

Yksin parvessa – missä on yhteisöäly?

Yhteenveto Essi Ryymin

Pöytäryhmämme jäsenet olivat kehitysoptimisisia pedagogeja, jotka loivat kahvilanväkeen luottamusta älykkään yhteistoiminnan määrätietoiseen kehittämiseen. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on yksinkertaisesti ryhtyä harjoittelemaan enemmän yhdessä tekemistä, tiedonluomista ja ongelmanratkaisua kaikilla kouluasteilla sekä samalla tehdä siitä tietoisempaa ja tavoitteellisempaa toimintaa koko yhteisössä. Tarvitaan arviointikulttuurin muutosta ja arvioinnin monipuolistamista. Arviointia voisi käyttää avoimemmin ja dynaamisemmin työkaluna yhteistoiminnan ohjaamiseen. Olisi tärkeää osata havainnoida ryhmäprosesseja ja -dynamiikkaa. Olisi myös tehtävä näkyviksi ne piiloiset rakenteet, jotka ehkäisevät ja vaikeuttavat yhdessä oppimista ja jakamista. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että oppilas mielellään panttaa omat vastauksensa vierustoveriltaan? Loppukiteytyksenä kaksi kysymystä: minkälaista osaamista tarvitaan, jotta yhteisöäly mahdollistuu? Minkälaista osaamista opettajalta edellytetään yhteisöälyn harjoittelun ohjaamiseen?

Avainsanat: yhteistyö, yhteisöäly, tavoitteellinen toiminta, uusi arviointi

Kuva3
Yhteistyötila LeaForum, Oulun yliopistossa. Kuva: Jaana Kullaslahti