Avainsanat

, , , , , , , , ,

8400595383_5c7a5846c5_z

Mitä digitaalisuus tarkoittaa koulutuksessa?

Digitaalisuus voi tarkoittaa pedagogisesti mielekkäitä työvälineitä ja sovelluksia tai laajaa koulutuksen ekosysteemiä, avoimen tiedon ja tiedonjakamisen mahdollistamaa kokeilukulttuuria. Digitaalisuus voi tarkoittaa oppijakeskeisempää tapaa oppia. Digitaalisuuden määritteleminen mahdollisimman laajasti auttaa koulutusorganisaatiota ymmärtämään, miten digitalisaatio muuttaa maailmaa. Digitaalisuuden määrittely mahdollisimman tarkasti osana jokapäiväistä toimintaa auttaa puolestaan konkretisoimaan, mitä se tarkoittaa käytännössä. Digitaalisten palvelujen tärkeimpänä lähtökohtana pidetään asiakaslähtöisyyttä. Digitaalisten koulutuksen tärkein lähtökohta on oppijakeskeisyys.

Koulutuksen digitalisaatio etenee, vaikka se edellyttää monimutkaisia tekijöitä ja taloudellista panosta, esimerkiksi teknologista infrastruktuuria, helppokäyttöisiä palveluja ja uutta osaamista.  Digitalisaatio ilman tavoitteellista johtamista on kuitenkin tehotonta ja päämäärätöntä. Purskeet ja kokeilut eivät vakiinnu kestäviksi ratkaisuiksi.

7092758465_8fd2b6617f_z

Digi, johtajat ja asenteet

Palvelualojen työnantajat kysyivät Digitaloudesta kasvua 2015 -selvityksessään tuhannelta palvelualan yritysjohtajalta näkemyksiä digitalisaatiosta. Vastaajista 63 prosenttia ei pidä digitalisaatiota strategisen painotuksen arvoisena asiana. Yritysten kasvuodotukset sen sijaan ovat sitä korkeammat mitä enemmän ne hyödynsivät digitaalisuutta. Euroopan komission vuonna 2013 tekemän tutkimuksen (Survey of Schools – ICT in Education) mukaan suomalaisten peruskoulujen rehtorit uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset kollegansa. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten rehtorien uskomus hyötyihin oli vain hieman eurooppalaista keskitasoa parempaa. Ilmiö näkyy myös tämän vuoden Digibarometrissä: vaikka Suomella on 22 maan vertailussa parhaat edellytykset kehittää digitalisaatiota, jäämme sen hyödyntämisessä jatkuvasti muita jälkeen, tässä tutkimuksessa sijalle viisi.

Mitä-keskustelun sijaan päätöksiä ja toimeenpanoa

Suomessa ei ole pulaa digiosaamisesta ja asiantuntijoista. Sitran Mikko Kosonen kirjoittaa blogissaan, että asiantuntijuus on ensiarvoisen tärkeää, mutta asiantuntija-johtajuus vie helposti ohipuhumiseen ja loputtomaan debatointiin.  Hänen mukaansa suurten rakenteellisten muutosten esteenä ei ole asiantuntijuuden puute, vaan päätöksenteko- ja toimeenpanokyvyn puute. Tarvitaan johtajuutta. Mitä-kysymyksistä keskustelu on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin toimeenpano.

Elinkeinoelämän keskusliiton Otetaan digiloikka! -raportissa todetaan organisaatioiden toiminnan usein ankkuroituvan keskijohdon ylläpitämiin, ylläpitäviin rutiineihin. Vaikka organisaation strateginen johto ja työntekijät olisivat hyvinkin samoilla linjoilla parempien toimintatapojen tarpeesta, saattaa organisaatio ruveta jarruttamaan sen sisältä kumpuavia parannusehdotuksia ja uudistuksia.

Kyse ei ole pelkästään suomalaisten organisaatioiden ominaisuudesta, vaan ilmiö on maailmanlaajuinen. Ratkaisuna on usein tietoisesti avoimemman ja yhteisöllisemmän työskentelykulttuurin rakentaminen. Tämä mahdollistaa digitaalisten toimintojen kehittelyn ja kokeilemisen keskijohdon ja asiantuntijoiden yhteistyönä.

6946688110_43daaa129f_z

Digitalisaatio edellyttää johtamisen paradigman muutosta

Organisaatiokulttuurin uudistaminen digitaalisille innovaatioille suotuisaksi ei kuitenkaan ole keskijohdon käsissä. Kehittämisen johtaminen edellyttää paradigman muutosta johtajuudessa. Deloitten Global Human Capital Trends -kyselytutkimukseen vastasi 3 300 suurten yritysten HR- ja liiketoimintajohtajaa 106 maasta. Globaalisti kehittämiskohteiden kärjessä olivat työkulttuurin uudistaminen, sitouttaminen, johtajuus, oppiminen ja kehitys. Suomessa johtajuus oli kuitenkin vasta sijalla viisi. Sitä tärkeämmäksi nähtiin muun muassa tekninen hr-analytiikka. Johtaja Eva Tuominen (Talouselämä, 2015) kommentoi tuloksia: ”Meillä on edelleen sellainen ajattelutapa, että työntekijä saa olla tyytyväinen, jos hänellä on työpaikka”. Voisi kuvitella, että organisaatiossa, joissa on vallalla tällainen ilmapiiri, ei varsinaisesti kehitellä johdon ja työntekijöiden yhteisiä digi-innovaatioita.

Onko osaamista enemmän organisaation ulko- kuin sisäpuolella?

Yhtenä ratkaisuna organisaation sisäiseen jarruun on digiosaamisen hankkiminen organisaation ulkopuolelta. Erityisesti liike-elämässä on koettu, että ulkoinen asiantuntemus auttaa organisaatiota arvioimaan omia prosesseja paremmin. Ulkopuoliset (lue: konsultit) eivät ole sidottuja olemassa olevaan tekemisen tapaan. Koulutusorganisaatiossa arvioiminen ja kehittäminen ovat kuitenkin osaamisen ydintä. Jos koulutusorganisaatio jostakin syystä sitkeästi käsittää kehittämisen perustehtävänsä ulkopuoliseksi tukitoiminnoksi, se on käytännössä jo lopettelemassa toimintaansa. Kokonaan toinen asia on koulutusorganisaatioiden rajat ylittävä yhteiskehittäjyys ja tiedonluominen kehittäjäverkostoissa.

10051264324_c38434776d_z

 Missä ovat opettajien digitaaliset innovaatiot?

Pelillistämisen ja verkkoyhteisöjen tutkijan Bronwyn Stuckeyn (Australian Association for Research in Education, 2015) mukaan koulutuksen erityinen ongelma on se, että opetukseen tuodaan digitaalisia ratkaisuja, joiden kehittämiseen opettajat ja muut koulutuksen kehittämisen asiantuntijat eivät ole riittävästi osallistuneet. Aitoa yhteiskehitystä ei käytännössä ole. Testialustana, kokeilukulttuurina tai loppukäyttäjänä toimiminen ei ole Stuckeyn mukaan digitaalisen oppimisinnovaation yhteiskehittäjyyttä. Tämä liittyy myös vaikeuteen tunnistaa koulutusalan autenttista asiantuntijuutta – “jokainen tietää koulun kehittämishaasteet, kuka tahansa voi luoda koululle digiratkaisun”. Suomessa tilanne vaikuttaa australialaistutkijan esittämää kuvaa paremmalta. Maassa on paljon liike-elämän, teknologiaosaajien ja koulutusorganisaatioiden yhteistyöverkostoja, joissa kehittäjäopettajat toimivat aktiivisesti.

Kehittämistyön tulokset eivät kuitenkaan leviä riittävästi. EU:n Survey of schools – ICT in Education -tutkimus (2013) osoitti, että suomalaisten oppilaiden käsitykset tietotekniikan hyödystä opetuksessa ovat Euroopan alhaisimpia. Education and Training Monitor 2014 -tutkimus puolestaan kertoo suomalaisopettajien kiinnostuksen käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa olevan Euroopan häntäpäässä. Suurimpana esteenä TVT:n opetuskäytölle suomalaiset opettajat pitävät hyvien mallien puuttumista, vähäistä täydennyskoulutusta ja digitaalisten materiaalien puutetta.

Suomalainen koulutus kykenee muuttumaan ja luomaan menestystä

Samaan aikaan on totta, että suomalaiset opettajat ja koulutusalan asiantuntijat ovat korkeasti koulutettuja, osaavia ja arvostettuja. Koulutuksen erityisenä vahvuutena ja kansainvälisen mielenkiinnon kohteena ovat koulutuksen tuloksellisuus, oppijakeskeisyys, tasa-arvoisuus ja aktivoivat opetusmenetelmät. Koulutus on tehokasta, laadukasta ja luotettavaa. Miten nämä perustavanlaatuiset vahvuudet saadaan myös koulutuksen digitalisaatiokehityksen vahvuuksiksi?

Rehtori, emeritus Veijo Hintsasen (2015) mukaan koulutusorganisaatioiden vuosikymmenten myötä syntyneet rakenteet on betonoitu fyysisinä toimintaympäristöinä, toimintatapoina ja henkilöstöryhminä taustajärjestöineen ja virkaehtosopimuksineen järjestelmäksi, jonka muuttaminen ei käy käden käänteessä (”Älä sopeudu hitaasti”, 2015). Kuitenkin juuri koulutuksella ja koulu-uudistuksilla on Suomessa vastattu menestyksellisesti yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin ja kipukohtiin. Historiallisina esimerkkeinä sotien jälkeisen jälleenrakennus-Suomen osoittama velvoite kunnille kehittää ammatillista koulutusta nopean teollistumisen tueksi – ja peruskoulu. Nämä päätökset ovat edellyttäneet paitsi monialaista kehittämistä myös pelotonta toimeenpanoa.

vetf1

Esimerkkinä Vantaan tiikerinloikka

Kehittämisessä tarvitaan tiikerinloikan tekijöitä, joita muut seuraavat. Jonkun on kokeiltava ensin, jotta muut voivat tehdä kokeilun tuottaman tiedon pohjalta omia ratkaisujaan, seistä kokeilijan hartioilla. Vantaan kaupunki jakoi kaikille kouluilleen noin 16 500 tablettitietokonetta syksyllä 2014. Vantaan johtajat, kehittäjät ja opettajat rakentavat tavoitteellisesti uutta digitaalista toimintakulttuuria, jossa lähtökohtana on oppija. Jos yksi Suomen velkaisimmista kaupungeista kykenee tähän, voidaan perustellusti olettaa, että mahdoton on mahdollista myös muualla.

12049038985_6935424592_z

Digitalisaatio koulutuksessa edellyttää:

  1. Päätöksentekoa ja toimeenpanoa
  2. Opettajalähtöistä yhteiskehittäjyyttä
  3. Rakenteellisia ratkaisuja innovoinnin mahdollistamiseksi

Digitaalisen hallinnon pääkohdat (O’Reilly, 2014):

1. Tue avoimia standardeja.
2. Suunnittele palvelut tukemaan aktiivista osallistumista.
3. Tee asioiden kokeilemisesta helppoa.
4. Opi ulkopuolisilta osaajilta.
5. Luo edistymisen mittaamisen kulttuuri.
6. Rakenna yksinkertaisia digitaalisia palveluita, joita on helppo kehittää.

Kirjoituksen lähteet ja lisää lukemista:

Digibarometri 2015. DIGILE Oy, Liikenne- ja viestintäministeriö, Tekes, Teknologiateollisuus ry, Verkkoteollisuus ry. 17.3. 2015.
http://www.digibarometri.fi

Digital Leadership. An interview with Tim Reilly, 2014.
https://www.capgemini-consulting.com/resource-file-access/resource/pdf/tim-oreilly.pdf

Digitaloudesta kasvua 2015 -tutkimus (Palvelualojen työnantajat Palta ry). http://www.palta.fi/c/document_library/get_file?uuid=411b83c9-c864-4dc2-afae-5be97c822b67&groupId=10294

”EU-komissio moittii jäsenmaita nihkeydessä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä”. Opetushallituksen verkkouutinen, 17.11. 2014. http://www.oph.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/101/0/eu-komissio_moittii_jasenmaita_nihkeydesta_tieto-_ja_viestintatekniikan_opetuskaytossa

Global Human Capital Trends 2015. Deloitte. http://www2.deloitte.com/us/en/pages/human-capital/articles/introduction-human-capital-trends.html

”Johtaminen muutoksen ajurina”. Mikko Kosonen, Sitra, 9.4.2015. http://www.sitra.fi/blogi/julkishallinnon-johtaminen/johtaminen-muutoksen-ajurina

”Korkeakoulut ja digitalisaatio”. Tapio Kosunen, Opetus- ja kulttuuriministeriö, 12. 5. 2014. http://www.minedu.fi/opencms/opencms/handle404?exporturi=/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2014/05/ICT_opetus/Kosunen_12.5.2014.pdf

Otetaan digiloikka! Mikael Jugner, Elinkeinoelämän keskusliitto, 22.4. 2015. http://issuu.com/ekverkkojulkaisut/docs/otetaan_digiloikka

”Suomi ui HR-trendeissä vastavirtaan”, Talouselmämä 9.5.2015. http://www.talouselama.fi/tyoelama/suomi+ui+hrtrendeissa+vastavirtaan/a2304064#commentsList

Survey of schools: ICT in Education, European Commission, 19.3. 2013. http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/dae/itemdetail.cfm?item_id=9920

The Education and Training Monitor 2014, European Commission, 12.11.2014. http://ec.europa.eu/education/news/2014/1211-etmonitor2014_en.htm

”Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö Suomessa muuta Eurooppaa jäljessä”. Opetushallituksen tiedote, 2013.
http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/015

”Vantaan digipomo punoi konttorissa neljän miljoonan euron säästöt”. Helsingin Sanomat, 10.11.2014.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1415506480153?jako=0cddd41fcc6173776d23f73c56e5b866&ref=tw-share

“Why aren’t more teachers involved in educational technology innovations?” Bronwy Stuckey, Australian Association for Research in Education, 10.5. 2015. http://www.aare.edu.au/blog/?p=1045

”Älä sopeudu hitaasti”. Veijo Hintsanen, 27.4. 2015.
http://www.sttk.fi/2015/04/27/ala-sopeudu-hitaasti/

Kuvat: HAMK University of Applied Sciences