Monimediaiset tekstikäytänteet AMK-kieltenopetukseen?

Avainsanat

ammattikorkeakoulu, kieltenopetus, monilukutaito, monimediaisuus

Taina Juurakko-Paavola
tutkimuspäällikkö, yliopettaja, HAMK

 

Olin to-pe 10.-11.11.2016 ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien neuvottelupäivillä Helsingissä. Järjestäjinä toimivat Arcada ja Diak. Päivillä oli monta digitaalisuuteen liittyvää esitystä. Professori Minna-Riitta Luukka Jyväskylän yliopistosta piti mielenkiintoisen alustuksen otsikolla ”Monilukutaito tulevaisuuden ammattilaisen työvälineenä”.

Mitä monilukutaito tarkoittaa?

Minna-Riitta Luukka esitti monilukutaidosta seuraavan määritelmän:

”Monilukutaitoinen osaa tulkita, käyttää ja tuottaa tarkoituksenmukaisella tavalla ”perinteisiä” ja multimodaalisia tekstejä ja niiden kielellisiä, visuaalisia, audiovisuaalisia keinoja yksin ja yhdessä muiden kanssa erilaisissa sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa täyttääkseen tiedollisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tarpeita.”

Tätä määritelmää lukiessa avautuu sen laajuus: kyse ei ole pelkästään lukutaidosta, vaan ylipäätään tekstitaidoista. Esityksessään Luukka totesikin, että tällä hetkellä hän käyttäisi termiä monimediaiset tekstikäytänteet termin monilukutaito sijaan. Luukka määritteli, että näihin tekstikäytänteisiin sisältyvät niin yleiset kuin alakohtaiset tekstitaidot. Alakohtaiset tekstitaidot eivät tarkoita vain tietyn erityisalan sanaston hallintaa, vaan kyse on tietylle

alalle tyypillisistä tekstikäytänteistä eli siitä, millainen ajattelu ja tekstien kanssa toiminen on luonteenomaista kullekin alalle. Tämähän on juuri amk-kielten ja viestinnän opetuksen ydintä ja tuttua jokaiselle opettajalle, joka saa opetettavakseen uuden alan.

Miten monilukutaitoa voi kehittää?

Luukan mukaan monilukutaidon oppiminen edellyttää ymmärrystä, tietoa ja kokemusta. Koska emme tällä hetkellä voi varmuudella ennakoida, millaisia tekstilajeja opiskelijat tulevat tarvitsemaan tulevissa työtehtävissään, on tärkeää panostaa opiskelijoiden oppimaan oppimistaitojen kehittämiseen. Kieltenopettajalla on tärkeä rooli kielen ja tekstien asiantuntijana johdattelemassa opiskelijaa oman alansa tekstikäytänteisiin, mutta myös muut ammattikorkeakoulujen opettajat voivat hoitaa samaa tehtävää omalta osaltaan.

Miten voi huomioida monilukutaidon pedagogiikan omassa opetuksessa?

Luukka haastoi meitä ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajia pohtimaan, miten pääsemme kohti monilukutaidon pedagogiikkaa. Hän esitti useita erinomaisia kysymyksiä näiden pohdintojen avuksi. Tässä niistä osa:

 ”Miten laajentaa kielitaito- ja tekstikäsitystä? Miten suunnitella monilukutaidon oppimista tukevia ympäristöjä? Miten integroida muihin oppiaineisiin? Mikä on keskeistä ja tärkeintä? Pitäisikö pedagogiikkaa uudistaa? Pitäisikö arviointiakin uudistaa?”

Vastauksia näihin kysymyksiin meidän kielten ja viestinnän opettajien kannattaisi mielestäni pohtia yhdessä sen sijaan, että jokainen opettaja tai organisaatio miettii näitä. Nyt olisi varmaankin tarpeen päivittää yhdessä amk-tutkintojen viestinnän, englannin ja ruotsin opintojen osaamistavoitteet, keskeiset sisällöt ja arviointitavat, jotta saisimme monimediaiset tekstikäytänteet olennaiseksi osaksi amk-kielten ja viestinnän opetusta tulevaisuuden työelämätarpeita ajatellen.

 

Mainokset

Osaamismerkeillä henkilöstön digiosaaminen näkyväksi

Avainsanat

digitaaliset osaamismerkit, HAMK, osaaminen

Uuden lukuvuoden aloitukseen on HAMKissa perinteisesti kuulunut yksi- tai kaksipäiväiset henkilöstöpäivät. Tänä lukuvuonna (2016-2017) henkilöstöpäivien teemana oli osaaminen keskiössä. Puolet päivästä oli varattu toiminnalliseen työskentelyyn työpajoissa, joissa osassa suoritettiin osaamismerkkejä ja otettiin käyttöön osaamispassi. Päivän palaute oli yksi parhain henkilöstöpäivistä saaduista palautteista. Henkilöstö työskenteli pajoissa, kokosi todisteita osaamisestaan, opiskeli uutta ja kirjasi todisteita osaamismerkkihakemuksiin. Päivän aikana osaamismerkkejä myös ehdittiin myöntämään ja osaamispassityöpajassa koettiin onnistumisia, kun juuri suoritettu merkki saatiin näkyville ja jaettavaksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Hakemuksessa merkin hakija kuvaa osaamistaan suhteessa merkin tavoitteisiin ja todentaa osaamisensa hyödyntäen digitaalisuutta. Henkilöstön osaamismerkkien avulla tehdään olemassa olevaa osaamista näkyväksi sekä kehitetään ja suunnataan organisaation osaamista tulevaisuuden tarpeisiin. Todisteet osaamisesta kerätään omasta työstä, jolloin osaaminen on myös otettu käyttöön.

Henkilöstön osaamismerkit on nyt suunniteltu itsenäisen osaajan tasolle suhteessa osaamisen johtamisen järjestelmään. HAMKissa henkilöstön osaamismerkkejä luodaan strategisille osaamisalueille, joista ensimmäiseksi valittiin luonnollisesti digitaalisuus. Lähtökohtana oli aiemmin luotu sipulimalli, joka kuvaa hamkilaisia digitaalisia työkaluja. Osaamismerkeistä ei kuitenkaan haluttu tehdä teknisiä suorituksia vaan oleellista on toiminnan muutos. Merkkien nimissä ja tavoitteissa näkyykin yhteisöllinen toimintakulttuuri, jota halutaan viedä eteenpäin koko henkilöstössä.

Yhteisöllisen työskentelyn osaaja osaamismerkki, joka on tarkoitettu koko henkilöstölle koostuu seuraavista osamerkeistä: yhteisöllisen viestinnän osaaja (Yammer), dokumenttien yhteisöllisen työstämisen osaaja (OneDrive for Business ja tiimin työtilan tiedostokirjasto), yhteisen ajan hallinnan osaaja (Outlook-kalenteri), tiimin työtilojen osaaja (HAMKin SharePoint tai eDuuni), verkkotapaamisten osaaja (Skype for Business), pilvipalvelun tietosuojan osaaja ja ammatillinen someosaaja (ulkoiset verkostot).

Osaamismerkit suunniteltiin laaja-alaisessa työryhmässä syksyn 2015 aikana. Ensimmäiset merkit suoritettiin tammikuussa 2016. Merkkijärjestelmästä haluttiin joustava ja muuntuva ajan tarpeiden mukaisesti. Merkeissä onkin vaihtoehtoisia osioita, joita voi valita henkilökohtaisen painotuksen ja työroolin mukaisesti. Esimerkiksi saadakseen yhteisöllisen työskentelyn osaamismerkin kahdeksasta osamerkistä tulee suorittaa viisi osamerkkiä.

Digipeda-osaaja eli digitaalisuuden pedagoginen hyödyntäminen oppimisessa ja opetuksessa on opetushenkilöstön osaamismerkki, jossa osaaminen osoitetaan omassa opetustyössä. Merkki koostuu seuraavista merkeistä: Moodle-osaaja, ePortfolio-osaaja, webinaari-osaaja, video opetuksessa –osaaja, tekijänoikeudet, tietosuoja- ja turva opetuksessa sekä digiajan pedaosaaja.

Yksittäisiä osaamismerkkejä on tätä kirjoitettaessa myönnetty noin 1300 ja merkkien saajia on kaikkiaan noin 420 henkilöä. Oman osaamisen näkyväksi tekeminen ja osaamismerkkien kokoaminen näyttää olevan voimaannuttava, joskaan ei kovin helppo asia. Yhtenä tavoitteena onkin kehittää uudenlaisia tapoja osaamisen tunnistamisessa ja sen näkyväksi tekemisessä. Onhan meillä jo useamman vuoden ajan ollut ammattikorkeakoulussa osaamisperustaiset opetussuunnitelmat sekä aiemman osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytänteet.

Merkkien suorittamiseen voi jäädä koukkuun ja kerran aloitettuaan haluaa itselleen uusia ja uusia suorituksia. Osaamismerkeistä keskustellaan työyhteisössä ja suorituksia myös tehdään yhdessä sekä opastetaan kollegoita.

Digipeda-osaaja merkkiin on liitetty myös valmennusta, jonka avulla kehitetään opettajatiimien yhteisiä käytänteitä sekä uusia toimintamalleja. Merkkihakemukset tuovat esille opettajien osaamista ja hyviä käytänteitä. Samalla myös havaitaan kehittämiskohteita. Erityisen hyviä ovat olleet tilanteet, joissa yhdessä opettajatiimin kanssa on kokoonnuttu ”osaamismerkkisuoritukseen” tarkastelemaan omia digiopetuksen käytäntöjä, vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä sovittu jatkotoimenpiteistä, tarvittavasta tuesta ja koulutuksesta sekä yhteisistä uusista toimintakäytänteistä. Minä osaan, sinä osaat, me osaamme ja yhdessä luomme uutta osaamista.

Digiagenda tarkentuu oppimisen ja teknologian kehitystrendeistä poimien

Avainsanat

digiagenda, trendit, tulevaisuus

Vuosittain ilmestyvä Horizon-raportti (NMC 2016) päivitti jälleen korkeakoulujen opetuksen, oppimisen ja tutkimuksen kehitystrendit ja näihin liittyvät teknologiat seuraavaksi viideksi vuodeksi. Raportissa esitetyt kehitystrendit olivat sekä Online Educa Berliinissä että Bett -tapahtumassa käytännössä jo nähtävissä.

Lyhyen aikavälin kehitys – arkipäiväistyy tai hälvenee muutamassa vuodessa

Seuraavien parin vuoden aikana lisääntyvät toteutukset, joissa online ja virtuaalista sekä face-to-face oppimista yhdistellään (blended learning, hybrid learning) monin eri tavoin. Oppimisen prosessin ja osaamisen näkyväksi tekemiseen sekä arviointiin ja mittaamiseen käytetään useita erilaisia ratkaisuja. Keskeisimmät teknologiset kehitysaskeleet ovat BYOD/T (bring your own device/technology) sekä oppimisanalytiikka ja sen jatkumona adaptiivinen oppiminen.

Oppimisanalytiikka mahdollistaa oppimisen ja opetuksen arvioinnin, tukemisen ja kehittämisen entistä paremmin niin opiskelijan, opettajan kuin organisaation näkökulmasta. Monien mahdollisuuksien hyödyntäminen näyttää kuitenkin opetusteknologiatapahtumien puheenvuorojen mukaan olevan käytännössä vielä vähäistä. Kiinnostava kysymys on se, miten data on opiskelijan käytössä ja palvelee hänen oppimista, tavoitteita sekä valintoja. Tähän liittyy myös kysymys datan omistajuudesta, hallinnasta sekä yksityisyydestä.

Omien laitteiden tuonti kampukselle liittyy myös omien digitaalisten työkalujen ja palveluiden käyttöön. Useissa puheenvuoroissa hyvänä käytäntönä nähtiin opiskelijoiden aktiivinen työskentely ryhmissä sekä ryhmän mahdollisuus itse valita omat digitaaliset työkalunsa.

Keskipitkän aikavälin kehitys – mukana ratkaisuissa kolmesta viiteen vuoteen

Opetussuunnitelmat ja oppiminen liitetään korkeakouluissa entistä enemmän reaalimaailmaan ja työelämäläheiseen työskentely. Projektioppiminen, tiimioppiminen, tutkivaoppiminen ja vastaavat pedagogiset lähestymistavat olivat käänteisen oppimisen rinnalla esillä myös opetusteknologiatapahtumissa.

Tiloja muokataan vastaamaan uusia oppimisen ja opettamisen tapoja joustaviksi, muuntautuviksi ja monia päätelaitteita sekä opiskelijakeskeistä ja yhteisöllistä työskentelyä tukeviksi. Tilat tukevat sekä kampuksella opiskelevia että etänä mukana olevia opiskelijoita erilaisissa muuntuvissa oppimistilanteissa. Maker-kulttuuri ja työtilat yleistyvät korkeakouluissa. Tällöin opiskelijat voivat hyödyntää teknologisia mahdollisuuksia (esim. 3D printterit, robotit ja 3D mallinnus) yhteisöllisesti prototyyppien ja uusien ideoiden työstämisessä. Lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden ratkaisut tuovat uudenlaisia ulottuvuuksia oppimiseen. Erityisesti Bett-tapahtumassa ständeillä, tietoiskuissa ja esityksissä näkyi tiloihin ja teknologioihin liittyviä uusia ratkaisuja.

Pitkän aikavälin kehitys – näkyvissä päätöksenteossa ja vaikuttaa vielä viiden vuoden kuluttua

Toimintakulttuurissa johtamisen ja opetussuunnitelman myötä korostuvat opiskelijakeskeisyys, joustavuus, ketteryys, kokeilukulttuuri ja uudistuminen, jotka mahdollistavat luovuuden ja yrittäjyyden. Korkeakoulut joutuvat ajattelemaan uudelleen oman toimintansa, kuten opetussuunnitelmat, tutkinto-ohjelmat, tarjonnan ja saavutettavuuden eri opiskelijaryhmien näkökulmasta. Affektiivista tietotekniikkaa (affective computing) ja robotiikkaa tullaan hyödyntämään myös korkeakoulutuksessa.

Ketteryys monin eri tavoin ja korkeakoulutuksen uudistaminen oli esillä monissa esityksissä. MOOCit ja näiden hyödyntäminen esimerkiksi korkeakoulujen välisessä yhteistyössä on edelleen ajankohtainen aihe.

Vahvistuksia, tarkennuksia ja täydennyksiä digiagendaan?

Viime syksynä teimme Hamkin eCampus tiimissä digiagendan, elävän toimeenpanosuunnitelman opetuksen digitalisaation edistämiseksi. Tätä agendaa arvioidaan, tarkennetaan ja täydennetään pari kertaa vuodessa ammattikorkeakoulun ja eri yksiköiden johdon sekä työryhmien kanssa. Näin yhteistä suuntaa ja toimenpiteitä korjataan joustavasti. Tavoitteena on kehittää riittävän yhtenäinen digitaalinen työskentelykulttuuri sekä samalla kannustaa konkreettisiin kokeiluihin ja uudistuksiin. Digitalisoituminen on yksi HAMK strategian 2020 painopisteistä.

Agendamme toimenpiteissä näkyy nyt lähi- ja keskipitkän aikavälin trendit konkreettisina tekoina ja taustalla pitkän aikavälin kehitystrendit, joihin liittyvät päätökset päivitetään uusina toimenpiteinä. Trendeistä ja teknologioista on pysyttävä kartalla ja yhteisesti poimittava oman organisaation tavoitteisiin ja käyttöön sopivimmat.

Bett Show 2016

Ketteriä menetelmiä voidaan soveltaa myös korkeakoulutuksessa

Avainsanat

HAMK, käänteinen oppiminen, pedagogiikka, yamk

Vieraskynä
Miikka Ruusunen, suunnittelija HAMK Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikkö

Ohjelmistoalalta tuttuja ketteriä menetelmiä voidaan soveltaa ja hyödyntää myös tutkintoon johtavassa korkeakoulutuksessa. Tähän tulokseen päädyin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössäni. Tutkimuskohteena oli Hämeen ammattikorkeakoulun ylemmän amk-tutkinnon verkossa suoritettava koulutus ”Liiketoiminnan kehittäminen”. Toimintatutkimuksessa seurattiin ja analysoitiin kolmen eri vuosikurssin opetusmenetelmiä ja opiskelijatyytyväisyyttä. Tuloksena saatiin ketteriä menetelmiä ja käänteistä oppimista hyödyntävä toimintamalli, joka otettiin onnistuneesti käyttöön kohdekoulutuksessa syksyllä 2014. Tänä syksynä samassa Liiketoiminnan kehittämisen koulutuksessa aloitti toinen vuosikurssi. Suunnitteilla on myös laajentaa käänteisen oppimisen soveltamista muihin HAMKin koulutuksiin.

Syksyllä 2014 aloittanut opiskelijaryhmä opiskeli toimintamallin mukaisesti pienissä neljän hengen tiimeissä, jotka noudattivat sovellettua scrum-menetelmää omassa toiminnassaan. Käytännössä opiskelijatiimit aloittivat opintonsa Hämeenlinnassa, jonka jälkeen he olivat yhteydessä toisiinsa ja opettajiin vain verkon välityksellä. Oppimisalusta Moodle tarjosi ympäristön oppimisprosessin kuvaukselle ja mm. tehtävien lopullisille palautuksille. Varsinainen opiskelijoiden ja opettajien toiminta tapahtui kuitenkin oppimisalustan ulkopuolella. Opiskelijat saivat käyttöönsä pilvipalveluna tarjottavan Microsoft Office 365 -tiimisivuston, jossa heitä oli tukemassa ja ohjaamassa myös opettajat. Opiskelijat pystyivät työskentelemään tiimisivustolla läpinäkyvästi ja esim. yhteisten oppimistehtävien työstäminen samanaikaisesti oli mahdollista. Tällä tavoin opiskelijatiimin jäsenet ja opettajat pystyivät jatkuvasti seuraamaan konkreettisten tulosten kehittymistä.

Opetusmenetelmiä uudistettiin osana toimintamallin muutosta ja käänteisen oppimisen lisäksi opettajat omaksuivat ketterien menetelmien periaatteita. Luento-opetuksesta luovuttiin ja verkkokohtaamisia järjestettiin enää kerran kuukaudessa. Yhteen verkkokohtaamiseen osallistui samanaikaisesti 3-4 opettajaa, eli hekin toimivat yhtenä tiiminä. Jokaisen verkkokohtaamisen jälkeen he arvioivat tilanteen ja varautuivat mahdollisiin parannustoimenpiteisiin.

Verkkokohtaamisten välissä opiskelijatiimit työstivät oppimistehtäviä niin sanotuissa sprinteissä, joihin kuuluivat esimerkiksi suunnittelu- ja kehityspalaveri sekä viikoittaiset tiimipalaverit. Toimintatavan tarkoituksena oli sitouttaa opiskelijat jatkuvaan työskentelyyn ja itsensä sekä tiiminsä kehittämiseen. Opiskelijat olivatkin motivoituneita toimimaan tiimeissä ja he onnistuivat työskentelyssään hyvin. Verrattuna kahteen aiempaan vuosikurssiin opiskelijoiden tyytyväisyys opetusmenetelmiin parani merkittävästi.

KUVIO 1 Koulutuksen toiminnallinen malli kuukauden sprintille

Opinnäytetyön tutkimusosioon uusilta opiskelijoilta tiedusteltiin palautetta kahteen otteeseen syyslukukauden aikana. Tärkeimpiä kehityskohteita oli ollut reaaliaikaisten verkkokohtaamisten parantaminen ja laadullisen palautteen antaminen opiskelijoille. Uudessa toimintamallissa näihin kiinnitettiin erityistä huomiota ja tulokset osoittivat merkittäviä parannuksia. Aiempaa interaktiivisemmat verkkokohtaamiset koettiin tehokkaiksi ja tyytyväisiä opiskelijoita oli kaksinkertaisesti enemmän kuin aiemmilla ryhmillä. Lisäksi lähes kaikki olivat tyytyväisiä saamansa palautteen määrään. Opettajat pystyivätkin antamaan palautetta jo oppimisprosessin aikana, koska opiskelijatiimit toimivat läpinäkyvästi omilla tiimisivustoillaan.

HAMKin näkökulmasta alustavat tulokset ovat olleet rohkaisevia ja kehitystyötä on tehtykin runsaasti erityisesti käänteisen oppimisen näkökulmasta. Opinnäytetyössä käsiteltävät ensimmäisen vuoden kokemukset osoittivat, että verkkopohjaiselle tutkintokoulutukselle on tarvetta ja sitä voidaan toteuttaa usealla eri tavalla. Ketterät menetelmät luovat opiskelijatiimeille mahdollisuuden toimia tiivisti yhteistyössä ja kun tarjolla on sopivat verkkopalvelut, on toimintamalli tehokas ja kannattava.

Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan: http://theseus.fi/handle/10024/92267

HAMKin Liiketoiminnan kehittäminen verkossa: http://www.hamk.fi/hakijalle/ylempi-amk-tutkinto/liiketoiminnan-kehittaminen

 

Sipulimalli yhteisen kehittämistyön keskiössä

Avainsanat

digitaaliset osaamismerkit, digitalisaatio, HAMK, osaaminen

Organisaation tarjoamat digitaaliset työkalut ja ohjelmistot, käyttötuki ja koulutukset sekä strategiat tai linjaukset digitaalisuuden edistämisestä tukevat ja mahdollistavat opettajien ja työyhteisön yhdessä kehittymisen. Tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto vaatii aina paikallista soveltamista ja mukauttamista olemassa oleviin käytänteisiin. Opetuksen digitalisoinnin sekä verkko-opetuksen tuki- ja kehittämistyön tueksi on HAMKissa työstetty ns. sipulimallia (kuva 1), jossa kuvataan tarjolla olevia opetuksen digitaalisia palveluita nelitasoisen ja alati muutoksessa olevan mallin avulla. Ajatuksena on, että ytimessä ovat organisaation omat palvelut ja niitä täydennetään ulkopuolisten tarjoamilla palveluilla. Luokittelun kriteerinä on myös se, mitä teknologiaa ja miten opetuksessa edellytetään käytettävän ja mitä todellisuudessa useimmiten käytetään (vrt. MMU 2010, Aunesluoma 2011).

Kuva 1. Sipulimalli tarjolla olevista digitaalisista opetuksen palveluista

Sipulimallissa keskiössä ovat organisaation tarjoamat palvelut ja oppimisympäristöt (institutional Managed Learning Environment, iMLE). Ytimessä ovat opetustyössä tarvittavat peruspalvelut, joita kaikki käyttävät ja joihin on tarjolla tuki- ja kehittämispalveluita. Seuraavalla kehällä on kuvattu järjestetyt palvelut, joiden käyttövalinnoista koulutukset voivat päättää. Organisaatiossa on näille palveluille pääkäyttäjä sekä tuki- ja kehittämispalvelut. Erityisesti nämä palvelut ovat käytössä verkkotutkinnoissa, erilaisissa verkko- ja monimuotototeutuksissa sekä projekti- ja hanketoiminnassa. Näiden käytön osaamista edellytetään lähes koko opetushenkilöstöltä.

Haasteena on organisaation valitsemien palveluiden yhdistäminen opiskelijoiden kuin myös opettajien henkilökohtaiseen oppimisympäristöön (Personal Learning Environment, PLE) ja verkkotyökaluihin, jotka usein koetaan organisaation tarjoamia palveluita helppokäyttöisemmiksi ja merkityksellisemmiksi. Kolmannella kehällä näkyykin henkilöstön ja opiskelijoiden useimmiten käytössä olevia organisaation ulkopuolisia palveluita. Valitut palvelut ovat pääosin opiskelijan sanoin ”helppo pudottaa” organisaation palveluihin ja ympäristöihin esimerkiksi upotusten, valmiiden liitännäisten tai vimpainten avulla. Näistä palveluista organisaatiossa ei ole sopimuksia ylläpidosta eikä palveluille luvata kokonaisvaltaista tukea, mutta useimmat palvelut ovat mukana arjen opetus-, tutkimus- ja kehittämistyössä.

Uloimmalla kehällä ovat seurattavat ilmiöt, joita organisaatiossa seurataan, testataan, tutkitaan ja kehitetään yhteistyössä eCampus tiimin, uusien oppimisratkaisujen ja digitaalisen osaamisen tutkimusryhmän, MATEC-tutkimusryhmän sekä eri yksiköiden opetushenkilöstön ja kumppaneiden kanssa erilaisten hankkeiden ja projektien muodossa. Palvelu voi nopeastikin siirtyä uloimmalta kehältä lähemmäksi ydintä tai pudota ytimestä palveluiden muuttuessa.

Sipuli on toiminut hyvänä keskusteluvälineenä esimerkiksi opetuksen digitalisoinnin ja opetuksen tuki- ja kehittämishenkilöstön sekä tietohallinnon henkilöstön välillä palveluita kehitettäessä. Opetushenkilöstön kanssa kuvio toimii työkalujen, näiden käytön ja käyttövastuun jäsentämisessä sekä johdattaa keskustelun myös pedagogiseen käyttöön, joka ei kuviossa ilmene. Kuvio ei ole täydellinen, sillä sen ulkopuolelle jätettiin esimerkiksi alakohtaiset sovellusohjelmat ja palvelut. Opetushenkilöstöltä vaadittava osaaminen on sidoksissa kuvion ytimeen ja sen kehittämiseksi olemmekin luomassa hamkilaisia osaamismerkkejä, joita henkilöstö voi suorittaa seuraavan lukuvuoden (2015-2016) aikana.

Uudet oppimisratkaisut ja digiosaaminen

Avainsanat

HAMK AOKK, opettajankoulutus, osaaminen, pedagogiikka, tutkimus

HAMKin Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikössä on syksyllä 2014 aloittanut toimintansa uusien oppimisratkaisujen ja digitaalisen osaamisen tutkimusryhmä. Ryhmän ydintoimijat kirjoittavat tätä blogia ja kutsuvat vierailijoiksi yhteistyökumppaneitaan.

Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä tieto- ja viestintätekniikan soveltamisesta ammatillisessa koulutuksessa sekä tarvittavasta digitaalisesta osaamisesta. Tutkimustietoa sovelletaan ammatillisen opettajankoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kehittämistyössä. Tutkimusryhmän jäsenet toimivat aktiivisesti HAMKin opetuksen ja oppimisen digitalisoinnin tutkimus- ja kehittämistyössä sekä ammatillisen opettajankoulutuksen perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Tutkimuslähtöisyys ja kokeileva toimintakulttuuri toteutuu opettajankoulutuksessa, kun pilottiryhmä opettajaopiskelijoita opiskelee ja kehittää osaamistaan tutkimusryhmän ohjauksessa seuraavan lukuvuoden (2015-2016) aikana. Yhdessä kokeillaan, testataan ja luodaan ymmärrystä sekä uusia toimintakäytänteitä tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytöstä. Digitaalisuus on vahvasti mukana koko opettajaopintojen ajan. Opiskelijat osallistuvat mahdollisuuksien mukaan erilaisiin tieto- ja viestintätekniikan ajankohtaisiin seminaareihin, tilaisuuksiin ja oppimistapahtumiin sekä tuottaa tutkimusryhmän kanssa julkaisuja.

Kiinnostavia tutkimus- ja kehittämisteemojamme ovat digipedagoginen osaaminen, henkilökohtaiset sekä organisaation tarjoamat oppimisympäristöt, työkalut ja verkostot ammatillisen opettajan työssä sekä osaamisen kehittämisessä, uudenlaiset oppimisratkaisut ja toimintamallit sekä mobiilius ja oppimisen autenttisuus. Toimintamme ytimessä – osaaminen ja pedagogiikka edellä yhteistyössä kohti digitaalisia toimintaympäristöjä.