Twitterikö oppimisen paras ystävä vai renki?

Avainsanat

bloom, oppimisen rakentaminen, twitter

 

Olen pitkään ihmetellyt  Top 100 Tools for Learning -äänestyksessä oppimisen välineiden kärkipäässää pysytellyttä Twitteriä. Oma kysymykseni on näiden Twitter-vuosien aikana ollut se, että minkä tasoista oppimista ja osaamista syntyy mikrobloggaamisen johdosta?

Twitterissä voit olla laajan joukon seurattavana tai seuraajana. Siellä voit vapaasti seurailla itseäsi kiinnostavia henkilöitä ja luoda itsellesi teemoittain seurattavia listoja sekä koota itsellesi merkityksellisiä tykkäyksiä. Twitterissä toimiessa törmäät todella aktiivisiin twiittaajiin sekä satunnaisiin tilin luojiin.

Mutta palataanpa takaisin oppimisen äärelle. Oman kokemukseni kautta näen, että yhteisesti sovitulla Twitter-tunnuksella (hastag) voidaan twiittailla esimerkiksi koko koulutuksen ajan aiheeseen liittyvistä teemoista (esim. #digiope16) ja upottaa syntyvät twiitit yhteiselle oppimisalustalle (esim. https://digioo2016.wordpress.com/). Toisaalta erilaisten tilaisuuksien antia ja etenemistä on helppo seurata etäältäkin sekä samalla saada uusia ideoita omaan toimintaansa ( esim. #itk2016 tai #OEB16) ja sopia organisaation sisällä yhteisesti käytettävästä tunnuksesta (#hamk).

Viime kuukausina olen paneutunut erilaisiin oppimisen taksonomiaan ja Bloomin perinteikäs taksonomia on kokenut linkityksen digitalisaatioon  Andrew Churchesin käsissä. Bloomin digitaalisen taksonomian lajittelussa on Twitter-sovelluksena usein sijoitettu alemman tason osaamista kuvaaville tasoille. Twiittaamisen katsotaan sijoittuvan siis muistamiseen ja ymmärtämisen tasoille . Itse opettajakouluttajana pyrin omassa opetuksen suunnittelussa luomaan mahdollisuuksia korkeamman tason ajatteluun ja osaamiseen ( soveltaa, analysoi, arvioi, luo). Tästä varmaan osaltaan johtuu se, miksi olen usein jäänyt miettimään Twitterin korkeita sijoituksia juuri oppimissovelluksien äänestyksessä ja valinnoissa. Mikäli oppimisen ja osaamisen tavoitteluun riittää siis alemman osaamistason vaatimukset, toimii Twitter varmasti hyvänä oppimisen renkinä.

Tässä vielä muutamia vinkkejä Twitter-innokkaan opettajan toimintaan:

• luo ryhmälle uutisvirta
• twiittaa ryhmän tulevista tapahtumista ja palautusaikatauluista
• sitouta oppijayhteisö käyttöön
• verkostoidu muiden kouluttajien kanssa
• twiittaa avoimia kysymyksiä
• upota twiitit ryhmän blogiin tai muuhun verkkoympäristöön
• yhdistä eri opiskelijaryhmiä
• vinkkaa hyvistä materiaaleista
• järjestä erilaisia livesessioita
• lähetä videoita ja integroi ne opiskeltavaan aiheeseen
• innosta ryhmää twiittaamalla erilaisilla kyselyitä

Lisätietoa:
Bloom´s digital taxonomy 

Mikä ihmeen #digiamis?

Avainsanat

ammatillinen osaaminen, digiamis, hackathon, innoomnia, Omnia, yrittäjyys

Ammatillista koulutusta kehitetään innovatiivisin ja osallistavin menetelmin. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät organisoivat 21.- 22.10.2015 “Rakenna oma DigiAmiksesi 24 tunnissa”- tapahtuman Salossa, Espoossa, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Tavoitteena oli innostaa opiskelijatiimejä miettimään sitä, mitä muuta ammatillinen koulutus voisi olla tulevaisuudessa.

Tuulat sparraamassa Team Royalia

#salamat esittäytyivät muille joukkueille AC:n välityksellä

Sain itse mahdollisuuden toimia sparraajana Espoon joukkueelle, jossa oli mukana viisitoista opiskelijaa. Opiskelijat olivat audiovisuaaliselta, automaatio- ja autoaloilta. Espoon Digiamis 24 tunnin Hackathon toteutettiin Finnissin kauniissa miljöössä. Opiskelijoille oli järjestetty alkuun ryhmäytymistä tukevaa valmennusta ja lisäksi paikalla oli monen alojen osaajia sparraamassa joukkueita. Muiden kaupunkien joukkueisiin tutustuttiin reaaliajassa AC-yhteyden välityksellä sekä tuotettiin esittelyvideot proggiksen Facebook-ryhmään.

Joukkueet tiivistivät ideansa videoille. Ideoita ja videoita katseltiin sekä kehiteltiin kannustavassa hengessä. Osallistuminen tapahtumaan tuotti opiskelijoille myös osaamispisteen Yrittäjyys ja yritystoiminnasta. He saivat sparrausta myös lähialueen yrittäjiltä innostavassa hengessä.

Opiskelijoiden Pitchaus-klipit löytyvät täältä:

• Team Royal Digiamis Wiki
• Team nimetön Sähköinen opintokortti
• #salamat digitaalinen amis
• Team Turbo opetuksen tehostaminen ja integrointi
• Salon joukkueiden tuotokset ja täällä
• Helsingin joukkueiden tuotokset
• Hämeenlinnan joukkueen tuotos

Maratonin intensiivinen vaihe (kuva: Minna Taivassalo)

Jäljellä on tuomarointi ja voittajan julistaminen. Tuloksia voit seurata Facebook-ryhmästä.

Mikä on sitten Hackathon? Nimi tulee sanoista “hack” ja “marathon”. Tämä tarkoittaa intensiivistä ja lyhytkestoista tapahtumaa, jonka aikana joukko ihmisiä kokoontuu yhdessä ideoimaan, suunnittelemaa, kehittämään ja toteuttamaan yhteisöllisesti sovittua asiaa. Yleensä tapahtuma kestää yhdestä päivästä viikkoon. Hackathoneilla on myös sosiaalinen merkitys – ne mahdollistava eri taustoilla olevien ihmisten tapaamisen ja yhdessä kehittelyn intensiivisesti.

Osallistuminen sparraajana tälläiseen tapahtumaan opetti itselleni paljon. Kuulin miten nuoret haluavat oppia, millaisissa ympäristöissä ja mitä ajattelevat opettajista. Koulutuksen  kehittämismaratoneja pitäisi saada syntymään lisää, sillä näissä yhdistyvät monenlaiset tavoitteet ja luodaan innovatiivisella tavalla askelmerkkejä tulevaisuuteen.

Pelataanko?

Avainsanat

leikki, luovuus, oppimispelit, pelillisyys, sosiaalinen media, tvt-osaaminen

Vieraskynä
Päivi Lindholm,
HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu
12.6.2015 valmistuva ammatillinen opettaja (osaamisalue II:n kirjoitelma)

Tämän artikkelin syntyyn on vaikuttanut ratkaisevasti kiinnostus siihen, miten opettamisesta ja oppimisesta tehdään mielenkiintoista ja hauskaa. Aidon innostuksen ja kiinnostuksen myötä oppimiseen saadaan tehokkuutta ja syvyyttä. Ulkoa oppimisen aika on ohi ja sisäinen motivaatio on avainasemassa. Oppiminen tapahtuu ikään kuin huomaamatta, ”flown” kannattelemana ja innostuksen siivittämänä.

Oppiminen murroksessa

Vaikka oppimisen yksilökonstruktivistisessa oppimiskäsityksessä katsotaankin olevan oppijan oman työskentelyn tulosta (Kupias 2008, 103), on oppiminen yhteisöllistä.  Hauska ja mieleenpainuva yhdessä tekeminen jää mieleen ja saa aikaan keskustelua joka laajentaa ymmärrystä. Oppiminen syntyy tiedolle altistuksen ja kiinnostuksen lopputuloksena. Parhaimmillaan se on silloin, kun laadukas sisältö esitellään niin, että se herättää kiinnostuksen. (Järvilehto 2014, 18.)

Innostuneet ja sitoutuneet oppijat oppivat tehokkaimmin. Tutkimusten mukaan tehokkainta oppiminen on silloin kun se on hauskaa. Ikä, kulttuuritausta tai lähtökohdat eivät vaikuta siihen, että esimerkiksi pelejä pelaamalla tai mobiililaitteita tiedonhaussa käytettäessä oppijat yltävät hienoihin oppimistuloksiin. Kun toisaalta tutkimusten mukaan oppijat muistavat vain 5% siitä mitä heille on opetettu perinteisesti luennoimalla, kertoo tämä karun totuuden siitä, että muutos on välttämätön. (Järvilehto 2014, 178.)

Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa

Oppimisympäristöjen kehittäminen tämän päivän tarpeita vastaavaksi on jatkuvaa työtä. Paitsi, että oppimisympäristön pitää olla houkutteleva ja innostava, pitää sen hyödyntäminen ja käyttö olla didaktisesti ja pedagogisesti suunniteltua. Oppilaitosten olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän tieto- ja viestintäteknisiä pedagogisia mahdollisuuksia. Laitteita ja yhteyksiä on hankittu ja uusittu mutta kapasiteetin opetuskäyttöön saattamiseen tarvitaan vielä paljon toimintakulttuurillista muutosta. (Koramo 2012, 6–7.) Pedagogisen ajattelun täytyy muuttua rajusti, jotta esimerkiksi oppimispelejä voitaisiin enemmän hyödyntää. Opettajan työhön ja opettajankoulutukseen nämä muutokset vaikuttavat myös tulevaisuudessa, mutta miten? (Manninen 2011, 19)

Tutkimusten mukaan tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa lisää motivaatiota sekä opiskelijoilla opiskelussa että opettajilla työssään. Työelämän ja opiskelijoiden sekä opettajien kommunikointi ja tiedon jakaminen sekä muu vuorovaikutus lisääntyy tieto- ja viestintätekniikan käytön myötä. Opettajien välinen kommunikointi ja kodin sekä koulun välinen yhteistyö ovat myös parantuneet tämän tekniikan käyttöön oton myötä. Kiinnostava tapa oppia on parantanut erityisesti erityisryhmien motivaatiota oppimiseen. (Koramo 2012, 9). Tieto- ja viestintäteknisin keinoin on helppo dokumentoida ja tehdä näkyväksi oppimisprosesseja ja tuotoksia (Vesterinen & Mylläri 2014, 64).

Mobiilioppiminen sovellusten avulla lähentää muodollista ja epämuodollista oppimista toisiinsa ja lisää tiedon pysyvyyttä. Oppiminen tapahtuu oppijan omilla ehdoilla, se on epämuodollista ja osa jokapäiväistä elämää. Mobiilioppiminen on kiinteä osa tulevaisuuden oppimista. Sen avulla tulevaisuudessa kuka tahansa voi opetella mitä vain aihealuetta, silloin kuin itselle sopii ja missä päin maailmaa vain. Mobiilioppimisen yleistymisen myötä oppiminen varmasti mullistuu. (Järvilehto 2014, 170–171.)

Sosiaalinen media opetuksessa

Tutkimusten mukaan sosiaalinen media on tuonut opetukseen lisää yhteisöllisyyttä. Oman ammattitaidon ja tuotoksien esiin tuominen on helpottunut ja muiden kommentit ja mielipiteet on helposti saatavissa. Opetushallituksen asettama työryhmä on selvittänyt muun muassa sosiaalisen median merkitystä tulevaisuuden oppimisympäristönä. Työryhmän mukaan nämä välineet ja palvelut tulevat olemaan entistä vahvemmassa asemassa opiskelijoiden sekä opettajien työskentelyssä. Opiskelijat osaavat käyttää sosiaalista mediaa ja se on osa heidän arkeaan. Sen opiskeluun liittäminen on siis pääsääntöisesti helppoa heidän osaltaan. Opettajien taidot ja valmiudet tarjota sosiaalisen median oppimisympäristöjä opiskelijoille eivät ole yhtä hyvällä mallilla, eikä käyttö osana oppimista näin ollen ole vielä kovin yleistä. (Koramo 2012, 17.)

Pelit ja pelillisyys opetuksessa

Erilaiset pelit ja tekniikan käyttö kuuluvat varsinkin nuorten elämään tiiviisti. Heidän on helppoa ja mielekästä käyttää myös oppimiseen niitä välineitä, joita muutenkin käyttävät. Erilaisia oppimissimulaatioita kehittelemällä niin, että ne olisivat oppilaiden mielestä kuten pelit; mielenkiintoisia, haastavia ja mukaansatempaavia, saadaan aikaan erilaisia oppimisympäristöjä, jotka vastaavat todellisia tilanteita työelämässä. (Salakari, 192.) Kouluympäristössä liikutaan pelien ja pedagogiikan välimaastossa. Tässä yhteydessä on mielekästä puhua pelillisyydestä, joka ei ole suoraan liitetty itse peleihin, vaan rakentuu myös muista nykypäivän ajankohtaisista kysymyksistä. (Vesterinen & Mylläri 2014, 57.)

Oppimispelit muiden oppimismenetelmien kanssa saattavat johtaa oppijan itseohjautuvuuteen ja sisäiseen motivaatioon joiden avulla hänen on mutkatonta tarttua pelaamalla erilaisiin haasteellisiin sisältöihin kielen oppimisesta kvanttifysiikkaan. Innostavaa ja motivoivaa oppimispeliä, missä on tarpeeksi sisältöä, on vaikea saada aikaiseksi. Sellaista on pyritty kehittämään 80-luvun lopulta lähtien, mutta onnistumisia on saatu aikaan vähän. Markkinoilta on kuitenkin mahdollisuus löytää hyviäkin oppimispelejä, jos on valmis näkemään vaivaa niiden etsimisessä. Tämän haasteellisuuden vuoksi oppimispelejä tulisikin käyttää opetusta täydentämään, eikä ainoana opetusmenetelmänä. Tulevaisuudessa oppimispelien kehitys kuitenkin luultavammin kiihtyy, koska markkinoita niille on, joten niihin toivottavasti saadaan lisättyä sisällön syvyyttä yhdistettynä mielenkiinnon säilymiseen.  (Järvilehto 2014, 133, 141, 144–145.)

Pelillä voidaan alustaa aihetta tai se voi olla pääosissa oppimistilanteessa. Pelien kokonaisuuksia voi pilkkoa pienemmiksi ja näitä osia voi käyttää vain osittain tai isona kokonaisuutena. Opettajan asenteet ja innostus asiaa kohtaan ovat avainasemassa. Verkkovälineet ja myös sellaiset pelit, joita ei ole suoraan tarkoitettu opetuksen välineiksi voivat toimia oppimisen apuna. Pelit soveltuvat erityisesti tutkivaan ja ilmiöpohjaiseen opiskeluun yhteisen oppimisen välineiksi. Nuorten luontaisen median käytön ja vapaa-ajan harrastusten liittäminen opiskeluun pelien avulla lisää oppimiseen luovuutta, leikillisyyttä, omistautumista, oppimisen iloa ja onnistumisen kokemuksia. Harkinta ja valikointi pelien suhteen on kuitenkin paikallaan. (Ahonen 2013, 22.)

Pelien käyttö opetuksessa vaatii opettajalta suunnittelua, jotta pelit ja pelilliset ympäristöt saa liitettyä osaksi opetusta. Opettajalla on tärkeä rooli myös toteutuksessa ja arvioinnissa. Pelien käyttö tulee olla perusteltua ja tavoitteellista ja sopia opetussuunnitelmaan. Hyvän oppimispelin myötä karttuvat niin oppijan tiedot kuin taidotkin. Oppimispelien käyttö ja käytön sekä tulosten tutkimus on vielä vähäistä ja vaatii tulevaisuudessa paljon panostusta. (Koskinen, Kangas & Krokfors 2014, 33–34.)

Kiinnostusta pelien käyttöön löytyy ja suhtautuminen on pääosin myönteistä. Opettajat kokevat kuitenkin haastavaksi yhdistää pelit ja opetus järkevästi toisiinsa. Ongelmana on myös pedagogisten mallien puute ja arvioinnin haasteellisuus. Tällä hetkellä Suomessa pelejä käytetään lähinnä kertaamiseen, motivointiin ja eriyttämiseen sekä keventämään oppitunteja. (Krokfors, Kangas & Kopisto 2014, 208-210.)

Pelin ei tarvitse aina olla sähköinen oppimispeli, vaan lautapeliklassikko voi pedagogisesti mielekkäällä tavalla tilanteeseen sovitettuna löytää hyvin paikkansa opetuksessa (Koramo 2012, 17). Opettaja arvioi kasvattajan roolissa sitä mikä edistää oppilaan parasta. Opetussuunnitelmaan nojautuen pelien ja peliympäristöjen käyttö on suunniteltua ja ohjattua. Oppimisympäristö vaikuttaa oppimisen laatuun. Pelillisyys ja leikillisyys avaavat mahdollisuuksia iloiseen, yhteisölliseen ja luovaan oppimiseen. (Krokfors, Kangas & Kopisto 2014, 213, 215.)

Leikki ja leikillisyys opetuksessa

Leikillisyys kuuluu sekä leikkimiseen että pelaamiseen. Leikki saattaa pitää sisällään pelin tai pelissä voi olla leikkiä. Näitä kahta elementtiä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Leikillisyys pitää sisällään muun muassa mielikuvitusta, luovuutta, iloa ja älyllisiä haasteita ja näistä nauttimista. Leikillisyys on tärkeä osa oppimista, oppiminen osa vuorovaikutusta. Leikillisyyden pedagogista käyttöä tulisi käyttää opetuksen lähtökohtana. leikillinen oppiminen pitää sisällään aktiivista tekemistä, kokeilemista ja tekemisen iloa. (Kangas 2014, 74–76, 79, 83.)

Leikkimisen avulla aivot luovat uusia yhteyksiä. Leikin avulla voimme pelleillä ja kokeilla sellaisiakin asioita mitä muuten ei tulisi kokeiltua. Leikki on yksi tehokkaimpia tapoja edistää oppimista. (Järvilehto 2014, 120–121.) Leikin ollakseen leikkiä tulisi olla hauskaa ja tuottaa mielihyvää ja iloa. Opetukseen sisältyvä hauskuus on aina tervetullutta ja tuo mukanaan vauhtia ja vaihtelua. Leikki kuuluu ihmisyyteen ja sitä voitaisiin käyttää enemmän myös aikuisten oppimisen ja opetuksen välineenä. Sisällöltään opetettavaan aiheeseen liittyvä peli tai leikki vahvistaa oppimista. Lisäksi sen avulla kehittyvät persoonallisuus ja sosiaaliset kyvyt. Myös ilmapiiri kevenee ja ryhmän keskinäinen luottamus vahvistuu. Oppiminen ja kyky leikkiä ovat toisiinsa sidoksissa. Uuden oppimisen ja muutoksen sietämisen kyky edellyttävät, että kyky leikkiä on säilynyt.  Leikki kuitenkin kuluttaa aikaa opetusta toteutettaessa ja opettajan aikaa hänen sitä suunnitellessaan. Lisäksi leikkiä aliarvioidaan oppimisen välineenä ja sitä ajatellaan ajan ja voimavarojen tuhlaamisena. Älylliset ja tiedolliset tavoitteet menevät kokonaisvaltaisen oppimisen edelle. (Vuorinen 2005, 181–184.)

Leikki ja leikillisyys ovat luovan ajattelun avaintekijöitä. Hassuttelu ja leikki on usein uraauurtavien ideoiden taustalla. Esimerkiksi Steve Jobs ja Albert Einstein olivat tunnettuja kyvystään leikitellä ideoilla. (Järvilehto 2014, 117.)

POHDINTA

Ihminen on kilpailunhaluinen ja usein voitontahtoinen jo ihan perus perimältään. Pelit ja leikit haastavat kisaamaan ja parhaassa tapauksessa opettamisen ja oppimisen välineenä oppimaan. Tärkeää pelien käytössä on, että ne eivät loukkaa ketään tai aseta liialliseen paremmuusjärjestykseen. Varsinaiseen opetuskäyttöön tarkoitetut pelit eivät välttämättä olekaan onnistuneet tehtävässään viihdyttää oppimisen lomassa. Toisaalta joistakin viihdyttämiseen alun perin valmistetuista peleistä on saattanut oppia esimerkiksi historiaa enemmän kuin opetuspeleistä, jotka on tähän tarkoitukseen tehty. Tämän vuoksi enempi yhteistyö opetuksen ammattilaisten ja peliammattilaisten kanssa voisi olla hedelmällistä.

Tähän artikkeliin tietoa etsiessäni olen useasti törmännyt siihen tosiasiaan, että usein todetaan sellaisten oppilaiden jotka eivät tavallisessa luokkaympäristössä pysty osoittamaan osaamistaan, pystyvän tieto- ja viestintäteknisiä välineitä käyttämällä paikkaamaan sosiaalisten taitojensa puutteita. Lisäksi opiskelijat jotka käyttivät sosiaalisen median välineitä opiskelussaan, olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä tämän hyödyntämisestä.  Jo näiden asioiden takia erilaisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien käyttöä tulisi suosia. Pedagogisuus tai lähinnä sen puute on tullut esille useista lähteistä. Pedagoginen osaaminen auttaisi sitomaan pelit luontevasti opetuskokonaisuuksiin niin, etteivät ne jäisi irrallisiksi vaan niistä saataisiin kokonaishyöty irti.

Olen keskittynyt tämän artikkelin puitteissa lähinnä näiden nousevien ja muodikkaiden opetustapojen ja –välineiden positiiviseen kaikuun ja kantamaan. Toki on perusteltua mainita myös se, etteivät nämä(kään) menetelmät sovi kaikille oppijoille. Henkilökohtaistaminen puolustaa paikkaansa tässäkin tapauksessa.

Verkossa asiat tapahtuvat reaaliajassa ja asioita on siellä mahdollista tehdä juuri silloin kun se itselle sopii. Tämäkin sopii hyvin tämän ajan kiireiseen rytmiin. Opiskelijalla on kädessään välineet joilla tehdä ja tehdä voi silloin ja siellä kun se itselle parhaiten sopii. Tämä lisää opiskelijan itsemääräämisoikeuden ja vapauden tunnetta ja lisää motivaatiota. Motivaation lähteeksi ja opiskelun yksilöllistämisen helpottamiseksi kaikki nämä edellä mainitut keinot sekä vielä monet, monet muut ovat käytettävissä. Lisäksi kehitystä tapahtuu jatkuvasti. Kuka tietää millaisissa oppimisympäristöissä ammatillista opetusta annetaan vaikkapa 20 vuoden kuluttua.

LÄHTEET:

Ahonen, M-L. 2013. Pelinrakentajat. Opettaja 4, 20–24
Järvilehto, J. 2014. Hauskan oppimisen vallankumous. Juva: PS-kustannus.
Kangas, M. 2014. Leikillisyyttä peliin. Teoksessa L. Krokfors, M. Kangas & K. Kopisto  (toim.) Oppiminen Pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino (73–92).
Kangas, M., Vesterinen, O. & Krokfors, L. 2014. Oppimispelit lapsen maailman, pelitutkimuksen ja osallistavan pedagogiikan risteyskohdassa. Teoksessa L. Krokfors,    M. Kangas & K. Kopisto  (toim.) Oppiminen Pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino (15–22).
Koramo, M. (toim.) 2012. Ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjä kehittämässä. Opetushallitus.
Koskinen, A., Kangas, M. & Krokfors, L. 2014. Oppimispelien tutkimus pedagogisesta näkökulmasta. Teoksessa L. Krokfors, M. Kangas & K. Kopisto (toim.) Oppiminen Pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino (23-37).
Krokfors, L., Kangas, M & Kopisto, K.  2014. Pedagogiset mallit ja osallistava pelipedagogiikka. Teoksessa L. Krokfors, M. Kangas & K. Kopisto (toim.) Oppiminen Pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino (208–219).
Kupias, P. 2008. Kouluttajana kehittyminen.  2.painos. Helsinki: Oy Yliopistokustannus, HYY Yhtymä.
Manninen, T. 2011. Pelien mahdollisuudet ja haasteet oppimisessa. Teoksessa K. Oksanen, B. Mannila & R. Hämäläinen (toim.) Game Bridge: kohti ammatillisia avaintaitoja. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto, koulutuksen tutkimuslaitos (13-20).
Salakari, H. 2007. Taitojen opetus. Eduskills Consulting.
Vesterinen, O. & Mylläri, J. 2014. Peleistä pelillisyyteen. Teoksessa L. Krokfors, M. Kangas & K. Kopisto (toim.) Oppiminen Pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino (56–66).
Vuorinen, I. 2005. Tuhat tapaa opettaa. 7.painos. Suomen Morenoinstituutin julkaisusarja nro 1. Tampere: Resurssi.

Tulevaisuuden trendit- uudistuva koulutus, muuttuva opettajuus

Avainsanat

digiratkaisut, opettajankoulutus, oppiminen online, tulevaisuuden opettaja, työn merkityksellisyys, uusi koulutus

Vieraskynä: 
Jaana Kaunismäki,
HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu
12.6. 2015 valmistuva ammatillinen opettaja (osaamisalue III:n kirjoitelma)

Elämme jatkuvassa muutoksessa. Enää emme voi tuudittautua nykyiseen osaamiseemme ja taitoihimme, vaan meidän tulee kehittyä ja oppia uutta jatkuvasti. Usein myös poisoppiminen vanhasta on tarpeellista. Toimintaympäristöt muuttuvat monimutkaisemmiksi ja yhä globaalimmiksi. Työelämässä tarvitaan yhä enemmän vieraiden kielten hallintaa, erilaisten kulttuurien ymmärrystä sekä vahvoja vuorovaikutustaitoja. Ympäröivä maailma on lähempänä kuin ennen. Tietoa on saatavilla äärettömästi. Joskus kuitenkin tuntuu, että haluaisi jäädä paikalleen ja tehdä asiat tutulla hyväksi havaitulla tavalla. Jatkuva muutos on raskasta. Se vaatii muutoksen ja epävarmuuden sietokykyä. Se vaatii omien toimintatapojen kyseenalaistamista sekä jatkuvaa oppimista. Se vaatii hereillä oloa, uskallusta ja halua rikkoa mukavuusrajoja. Muuttuvan maailman haasteisiin vastaaminen vaatii muutosta.

Olen huomannut itsessäni kaksi hyvin erilaista puolta. Toinen puoli minussa on erittäin mukavuudenhaluinen ja rutiineista pitävä, tämä puoli minussa karsastaa muutoksia ja jatkuvaa uuden oppimista. Toinen puoli minussa haluaa kehittyä ja innostuu uudesta ja suorastaan pelkää paikalleen jäämistä. Oma työympäristöni elää suurten muutosten keskellä. Työyhteisössämme on työntekijöitä yhä useammasta eri maasta ja eri kulttuurista. Matkustajien enemmistö on jo ei-suomalaisia. Yhä useammin työkieleni on englanti. Verkko-opetus on yhä tärkeämpi osa oppisisältöjä. Oppilaan aikaisempi osaaminen tulee ottaa ÿhä kattavammin huomioon koulutuksessa. Tämä oman työn ja kouluttajan roolin muuttuminen sekä opettajaksi opiskeleminen sai minut kiinnostumaan tulevaisuuden megatrendeistä  sekä niiden ennustetuista vaikutuksista koulutukseen sekä opettajuuteen. Valitessamme jäämmekö paikallemme vastustamaan muutosta vai valitsemmeko uuden, kehittyneemmän tavan toimia, vaikuttaa siihen miten me menestymme tulevaisuudessa sekä yksilöinä että työyhteisöinä.

Globaalit muutosilmiöt

Jotta pystyisimme ajoissa valmistautumaan tulevaan, tekemään oikeanlaisia ratkaisuja, kehittämään osaamistamme, koulutusta sekä opettajuutta, tulee meidän yrittää ennustaa tulevaa. Sitra julkaisee vuosittain trendilistan, joka esittää yhden tulkinnan globaalien muutosilmiöiden suunnasta. Monet näistä megatrendeistä vaikuttavat myös koulutukseen sekä opettajan rooliin.

Sitran trendilistan 2014 – 2015 mukaan kansainvälinen muuttoliike tulee jatkamaan kasvuaan. Ihmiset etsivät parempaa elämää sekä omasta tahdostaan että pakotettuina. Monikulttuurisuus lisääntyy kaikkialla. Tiedosta tulee yhä avoimempaa. Ihmiskunnan kollektiiviseen tietomassaan pääsy helpottuu ennestään, jolloin tiedon hyödyntämistaidot korostuvat. Jatkuvalle oppimiselle, poisoppimiselle ja uudelleenoppimiselle on kasvava tarve koko ihmiselämän. Itseohjautuvuus ja elämänhallintataidot nousevat pinnalle. (Sitra 2014a.)

Hyvinvoinnista tulee yhä keskeisempi tavoite sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Elintason nousu ja teknologian kehitys pidentävät ihmisen elinikää yhä entisestään. Ikääntyneiden yhteiskunnallinen painoarvo kasvaa. Seniorien kokemus, tieto ja verkostot ovat pääomaa, jota voidaan hyödyntää paremmin. Teknologia muuttuu mobiilimmaksi, integroituneemmaksi ja käyttäjälähtöisemmäksi. Laajennettu todellisuus, robotiikka ja bioniikka mahdollistavat uudenlaisen ihmisten ja koneiden välisen yhteistyön. (Sitra 2014a.)

Kuilu rikkaiden ja käyhien välillä kasvaa yksilötasolla ja sosiaalinen eriarvoisuuden kasvu lisää yhteiskunnallisia ongelmia. Tiedollinen eriarvoisuus pienenee kuitenkin uusien oppimismuotojen myötä. Avoin pääsy internetiin ja e-oppimistyökalut vähentävät osaamisen eriarvoisuutta. Myös käsitys ihmistyöstä uudistuu, pitkät työurat katoavat ja työn luonteesta tulee hetkellisempää, monipuolisempaa ja luovempaa. Työn rooli ihmisen elämässä pienenee, mutta työn merkityksellisyys kasvaa. Osa ihmistyöstä korvautuu ohjelmistoilla ja roboteilla. (Sitra 2014a.)

Kun toimintaympäristö muuttuu täytyy myös organisaatioiden oppia ja uudistua samaan tahtiin. Koulutusjärjestelmälle haaste on vielä suurempi: oppimisessa ja uudistumisessa pitäisi olla muita edellä. Koulutukselta odotetaan tulevaisuuden myönteistä ohjausta. Koulutukselle on luotava sellaiset toimintaedellytykset- ja periaatteet, että se vie kohti myönteistä tulevaisuutta. (Tulevaisuusluotain 2006, 46-47.) Koulutus on suomalaisen yhteiskunnan ylpeyden aihe ja koulutusjärjestelmämme kuuluu maailman parhaimmistoon. Osaavat ihmiset ovat Suomen menestyksen edellytys. Työelämän murros, digitalisaatio, eriarvoistuminen ja monikulttuurisuuden kasvu sekä globalisaatio haastavat kuitenkin myös koulutuskentän tulevaisuuden. (Sitra 2014a.)

Uudistuva koulutus

Sitran Uusi koulutus- foorumi on on koonnut yhteen 31 yhteiskunnan vaikuttajaa ruohonjuuritason tekijöistä poliittisiin päättäjiin. Foorumi etsii vastauksia siihen, miten koulutuksella voidaan vastata työelämän osaamisvaatimuksiin. Foorumissa pohditaan, kuinka koulutuksellista tasa-arvoa ja kaikille yhtälaisia koulutusmahdollisuuksia voidaan vaalia yhä polarisoituvassa yhteiskunnassa sekä miten koulutusta uusitaan oppijalähtöisesti, teknologiaa hyödyntäen ja tulevaisuuteen katsoen. (Sitra 2014a.)

Uusi koulutus- foorumin osallistujat ovat huolissaan koulutuksen eriarvoistumisesta. Koulutuksen tasa-arvoa pidetään kaikkein tärkeimpänä arvona. Tasa-arvo ei kuitenkaan heidän mielestään tarkoita tasapäistämistä vaan koulutusjärjestelmän tulisi joustaa erilaisten taustojen, tarpeiden ja eri elämänvaiheiden mukaan. Oikeiden ongelmien ratkaiseminen sekä ilmiöpohjaisuus tulisi olla opetuksen perusta, näin oppimaan oppiminen sekä tiedon yhdistely siirtyisivät opetuksen keskiöön. (Sitra 2014b.)

Foorumin osallistujat peräänkuuluttavat koulutuksen aktiivista ja avointa roolia osana suomalaista yhteiskuntaa sekä yksittäisen koulun tai oppilaitoksen merkitystä paikallisyhteisössä. Koulutuksen tulisi olla avoimemmassa yhteydessä yhteiskuntaan ja maailmaan. Ennakkoluuloton yhteistyö eri yhteiskunnan sektoreiden ja muiden toimijoiden kanssa tuo mukanaan projekteja ja käytännön tekemistä joka tekee oppimisesta innostavampaa. (Sitra 2014b.)

Koulun seinät eivät enää rajaa tavoitteellista oppimista. Fyysisen ja virtuaalisen maailman rajat katoavat. Teknologia lisää mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomaan oppimiseen. Teknologiaa hyödyntämällä tavoitteellinen oppiminen voi tapahtua autenttisessa ympäristössä, kuten esimerkiksi metsässä tai museossa, joka vahvistaa oppimisen kokemuksellisuutta. Digiratkaisujen kehittämisessä foorumin osallistujat korostavat rohkeaa yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. (Sitra 2014b.)

Tulevaisuuden osaamistarpeisiin, tietoihin ja taitoihin kohdistuu runsaasti odotuksia. Koulutuksen tärkeinä lähtökohtina pidetään ihmisen kokonaiskasvun tukemista ja työelämän muutokseen vastaamista. Ihmisiltä odotetaan yhä enemmän oman osaamisensa tunnistamisen taitoja ja oman osaamisen näkyväksi tekemistä. Tulevaisuudessa pärjäävät ne, joilla on sekä epävarmuuden ja muutoksen sietokykyä että kykyä itsetuntemukseen, empatiaan ja vuorovaikutukseen. Työelämässä uudistuminen edellyttää oppimista läpi elämän. Elinikäisessä oppimisessa on tärkeää ylläpitää ihmisten oppimisen iloa ja taitoa läpi elämän. (Sitra 2014b.)

Sitran Uusi koulutus-foorumi muodosti yhdessä seitsemän tahtotilaa tulevaisuuden koulutukselle. Näitä ovat mm. uudistuva, rajat rikkova koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa joustavat, jatkuvat, oppimiskykyyn ja kulttuurin liittyvät kouluttautumisen mallit. Tavoitteena ovat  avoimet oppimisjärjestelmät, jossa työ, osaamisen kehittäminen, koulutus ja kehittäminen kietoutuvat. Tahtotilana on niin ikään oppijakeskeinen koulu, jossa oppiminen nähdään oppijan näkökulmasta. Vastuu on oppijalla, opettaja on valmentaja joka aktivoi ja tukee oppilaita. Foorumi näkee digitalisaation ja jakamisen tasa-arvoisen koulutuksen mahdollistajana. Foorumin jäsenet pitävät Suomea alisuorittajana digitalisaation soveltamisessa. Foorumi näkee teknologian parhaimmillaan ihmisen kehittymisen tukena sen lisätessä ymmärrystä ja osaamista sekä parempaa elämänlaatua. (Sitra 2014b.)

Niemen ja Multisillan mukaan muutokset tiedossa, opetuksessa, oppimisessa, työssä ja teknologiassa ovat olleet ja ovat myös jatkossa niin suuria, että koulun ja koulutuksen tehtäväksi tulee yhä enemmän valmentaa oppijoita elämään muutoksen keskellä. Hekin peräänkuuluttavat valmiuksia nähdä teknologia voimavarana. Kirjoittajat näkevät teknologian mahdollisuutena sekä kansalliseen kuin kansainväliseen verkottumiseen. Teknologian avulla voidaan löytää keinoja siihen, että erilaiset oppijat pääsevät osallistumaan ja saavat osaamista myös toisiltaan. Teknologia tarjoaa lukuisia välineitä aktiiviseen oppimiseen, joissa oppijat luovat sisältöjä ja toimintaa, jotka innostavat ja kannustavat oppimaan lisää. (Niemi & Multisilta 2014, 12-13.)

Niemen ja Multisillan mukaan oppilailta edellytetään entistä enemmän tiedon hankinnan valmiuksia sekä ymmärrystä siitä miten tieto rakentuu. Uutta tietoa syntyy koko ajan. Aikaisemmin koulut, oppilaitokset tai yliopistot olivat varsinainen tiedon lähde. Näillä instituutioilla on edelleenkin keskeinen tehtävä tiedon välittämisessä ja luomisessa, mutta instituutioiden rooli on nykyään ennemminkin tiedon lähteille opastaja ja tiedon käytön ohjaaja ja laadun arvioija. (Niemi & Multisilta 2014, 17-18.)

Muuttuva opettajuus

Ryymin näkee tulevaisuuden opettajan osaamisen kehittäjänä, oppimisen johtajana, työnsä tutkijana ja verkostoituneena valmentajana, jolla on käytössään monipuolinen pedagoginen keinovalikoima. Hänen mukaansa opettaja voi työskennellä perinteisen koulutusinstituution lisäksi missä tahansa osaamisen, kehittämisen ja uuden luomisen yhteisöissä ja verkostoissa. Tulevaisuuden opettaja toimii joustavasti avoimissa oppimisympäristöissä eikä opetus ole sidottu koulurakennukseen eikä luokkahuoneeseen. Opiskelu tapahtuu luokkahuoneen lisäksi autenttisissa toimintaympäristöissä sekä digitaalisessa ympäristössä. Opettajan rooli on johtaa oppimisprosessia, valmentaa opiskelijaa sekä kehittää pedagogista toimintaa. Opettaja toimii valmentajana myös opiskelijoiden henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä. (Ryymin 2014, 9-10.)

Tulevaisuuden opettaja kehittää ja käyttää työssään edistyksellisiä ja monipuolisia opetus- ja arviointimenetelmiä. Opettaja osaa motivoida, sitouttaa ja palkita. Opettaja kehittää opiskelijan omia ajattelu- ja arviointitaitoja. Digiosaaminen on olennainen osa tulevaisuuden opettajan taitoja. Hän osallistuu kokeiluihin ja kehittämishankkeisiin ja toimii ennakkoluulottomasti yhteistyössä muiden osaamisen kehittämisen ammattiryhmien kanssa. (Ryymin 2014, 10-11.)

Ryyminin mukaan tulevaisuuden opettaja on tulevaisuusorientoitunut ja työskentelee tutkivalla otteella tarkastellen omaa toimintaansa ja kehittäen sitä. Hän ennakoi jatkuvasti tulevaa ja ennakoi hyvän elämän edellytyksiä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Tulevaisuuden opettaja seuraa aikaansa ja on tietoinen mm. ajankohtaisista kehittämishankkeista ja on mukana rakentamassa uusia resursseja ja voimavaroja yhteiskuntaan. (Ryymin 2014, 12.)

Tulevaisuuden opettaja ei ole opettamisen yksinsuorittaja. Opettajan tärkein voimavara on pedagoginen yhteisö. Tiedon jakamiseen perustuvat asiantuntijaverkostot vaalivat keskinäisen auttamisen ja vertaistuen kulttuuria. Tulevaisuuden opettajan kriittisin tehtävä työelämässä onkin löytää pedagoginen yhteisö ja verkosto, joka tekee mahdolliseksi jatkuvan ammatillisen kasvun, elinikäisen oppimisen sekä työssä jaksamisen. (Ryymin 2014, 12-13.)

Mäkinen ja Harra ovat kuvanneet teoksessaan korkeakouluopettajan työn muutosta. Heidän näkemyksessään on useita yhtymäkohtia Ryyminin ajatusten kanssa. Mäkinen ja Harra näkevät tulevaisuuden opettajan kopleksisten toimintaympäristöjen toimijana, jonka tehtävänä on edistää oppimista ja osaamista eri toimijoiden kanssa yhdessä. Kollektiivisuutta ja yhdessä tekemistä arvostavassa työelämässä tarvitaan työelämäosaamista, jossa korostuvat yhteistoiminta, kokonaisuuksien hahmottaminen ja monenlaisen tiedon yhdistelytaito. Korkeakouluopetuksen ydin on laajentunut ammattiosaamisesta työelämän vaatimukset huomioon ottavaksi työelämäosaamiseksi. Tämä tarkoittaa myös opettajan osaamistarpeiden laajenemista. Opettajalle eivät enää riitä pelkkä ammattiosaaminen ja sen opettaminen vaan sen rinnalla hänellä tulee olla tutkimus-, kehittämis-  ja työelämäosaamista sekä taitoja edistää yhteistoimintaa. (Mäkinen & Harra 2012, 5-7.)

Lopuksi

Kuinka mielenkiintoista olikaan lähteä aikamatkalle tulevaan ja tutustua tulevaisuuden skenaarioihin sekä trendeihin. Ymmärrykseni siitä, kuinka tärkeää on yrittää ennustaa tulevaa ja valmistautua siihen tekemällä oikeanlaisia ratkaisuja, lisääntyi huomattavasti. Uskon että tämän artikkelin kirjoittaminen lisäsi myös ymmärrystäni nykyisessä työssäni tapahtuvia muutoksia kohtaan. Muutoksia, jotka eivät läheskään aina ole mieluisia, joita tekisi niin kovasti mieli vastustaa.

Ajatukseni suuntasivat toki myös kouluttajan työhöni. Opetus siirtyy yhä enemmän luokkahuoneen ulkopuolelle. Miten se vaikuttaa minun kaltaiseen kouluttajaan, joka nauttii kovasti aidosta, konkreettisesta yhdessäolosta opiskelijoiden kanssa. Verkko-opetus korvaa luento-opetusta, joten opettamisen luonne muuttuu väkisinkin. Toisaalta kaikkea opetusta ei voida virtualisoida, eihän. Hyvä digitaitojen hallinta on väistämätöntä,  jos haluaa olla uskottava, menestyvä kouluttaja ja opettaja. Suuri muutos omassa ajattelussani on myös oman osaamisen näkyväksi tekeminen ja jakaminen muille. Minä olen varttunut yhteisössä,  jossa omalla osaamisella ei saanut kehuskella. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen on minulle onneksi aina ollut mieluisaa, joten olen ilolla mukana verkostoissa kehittämässä opettamista muiden kanssa.

Maailman, koulutuksen sekä opettajan roolin muuttuessa koko ajan, pidän erittäin tärkeänä myös opettajan jaksamisen tukemista. Nykyisessä muutosvauhdissa opettaja hengästyy ja saattaa tuntea riittämättömyyden tunteita. Kuten Sitran tutkimuksessa todettiinkin elämänhallintataidot tulevat entistä tärkeimmiksi tulevaisuudessa. Opettajan jaksaminen ja hyvinvointi tulee nostaa keskiöön yhdessä jatkuvan oppimisen ja kehittymisen kanssa. 

Lähteet

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2006. Tulevaisuusluotain Verkostoitumisesta voimaa osaamiseen. Loppuraportti. Tulevaisuusluotain – loppuraportti – Elinkeinoelämän …

Harra, T. & Mäkinen, E. 2012. Korkeakouluopettajuuden uudet nuotit. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu.  Korkeakouluopettajuuden uudet nuotit. – Metropolia …

Niemi, H. & Multisilta, J. 2014. Rajaton luokkahuone. Jyväskylä: PS-kustannus.

Ryymin, E. 2014. Tulevaisuuden opettaja. Teoksessa Korhonen, A-M. & Ruhalahti, S. (toim.) Oppimisen digiagentit. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 9-14. Oppimisen digiagentit – Theseus

Sitra.fi. 2014a. Megatrendit. Megatrendit | Sitra

Sitra.fi. 2014b. Uusi koulutus. Uusi koulutus | Sitra

Tunnista tvt-osaamistasi

Avainsanat

badge, oppiminen online, osaaminen, osaamismerkki, tvt-osaaminen

Oppiminen online on avoin pelillinen täydennyskoulutuskokonaisuus: peli, MOOC ja osaamisen tunnustamisen prosessi, jossa keskiössä on oman tieto-ja viestintätekniikan osaamisen kehittämisestä ja jakamisesta innostunut opettaja. Täydennyskoulutuksessa opettajille tarjoillaan Ope.fi-taitotasojen päivittämiseen tähtääviä koulutussisältöjä kannustavan pelin muodossa. Oppiminen Online on osa OsaOppi III – Osaamispisteet pelissä! -hanketta, jota rahoittaa Opetushallitus.

OppiminenOnline mahdollistaa oppimisen avoimissa verkkoympäristöissä, avoimet verkkosessiot, verkko-ohjaamisen, osaamisen tunnustamisen Open Badges-järjestelmällä sekä avoimet aineistot (tallenteet ja opetusmateriaalit), jotka ovat kaikkien saatavilla verkossa. OppiminenOnline-verkkosessiot ovat avoimia kaikille tvt:n opetuskäytöstä kiinnostuneille ja myös jokainen pääsee hakemaan osaamismerkkejä.

Tarjolla on 50 teemaverkkosessiota seuraavista aihealueista:

– pedagogiset mallit
– oppimisen tvt-välineet
– verkostotyö hankkeissa ja kehittämisessä sekä
– rikastettu oppiminen

Täydennyskoulutus tarjoaa mahdollisuuden koota yhteen opettajan jo olemassa olevaa osaamista ja täydentää osaamista. Digitaaliset osaamismerkit tekevät osaamisen näkyväksi sekä itselle että muille ja auttavat hahmottamaan, miten edetä seuraavaksi henkilökohtaisen kehittymisen monimuotoisilla verkko-opintopoluilla. Oppiminen Online tarjoaa aidon kokemuksen siitä, mitä osaamisperusteisuus on parhaimmillaan.

Pistä osaamisesi peliin ja  hae osaamismerkkiä.

Sanna Brauer, OAMK ja Sanna Ruhalahti, HAMK

Kuva: Ote Open Badge Passportista.

MOOC- Missä pedagogiikka?

Avainsanat

dialoginen oppiminen, DIANA-malli, HAMK AOKK, Making learning personal, MOOC, pedagogiikka

HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Walesilainen Coleg Gambria ovat suunnitelleet seitsemän viikkoa kestävän avoimen verkkokurssin, joka liittyy opetuksen henkilökohtaistamisen teemoihin. MOOC (Massive Open Online Course) tarkoittaa verkossa pidettävää kurssia, johon pääsääntöisesti kaikilla on vapaa pääsy.  Tämän pian käynnistyvän avoimen verkkokurssin oppimisprosessi perustuu Aarnion ja Enqvistin (2001) kehittämään DIANA-malliin. Monien omien MOOC- kokemuksien pohjalta suunnittelun lähtökohtana oli tukea yhteisöjen syntyä pedagogisilla valinnoilla sekä tuoda vahvemmin yhteisölliseen oppimiseen perustuvaa otetta. Tekniseksi ympäristöksi valikoitui monen mutkan kautta massiivisten avointen verkkokurssien alustaksi suunniteltu Canvas Network.

Massiivista, dialogista ja autenttista oppimista verkossa?

Valitsemamme DIANA-malli edellyttää etukäteen suunniteltua ohjausotetta ja -prosessia. Toiseksi DIANA-malli soveltuu toteutukseen hyvin sen vuoksi, että maantieteellisesti ja kansallisesti hajallaan olevat osallistujat voivat aidosti luoda omia oppimiskysymyksiä ja  oppiminen lähtee autenttisista lähtökohdista. Tämä autenttisuuden mahdollistaminen luo hyvän pohjan jokaisen osaamisen kehittymiselle ja yhteiselle tiedonrakentamiselle. Jokaisen pienryhmän oppimistulos on vastaus autenttiseen lähtötilanteeseen. Tulos voi toimia jatkossa huoneentaulun tavoin osallistujien suunnitellessa ja toteuttaessa hyviin käytäntöihin perustuvaa oppimispolkujen henkilökohtaistamista omissa oppilaitosympäristöissä.

Tarvitsemme tulevaisuudessa useita erilaisia, toisiaan täydentäviä ja keskenään risteäviä oppimispolkuja mielekkään ja tuloksellisen elinikäisen oppimisen tueksi, niin avoimia kuin suljettuja sekä hyödyntäen formaalia, nonformaalia ja informaalia oppimista. Monipuolinen pedagoginen ja tekninen käytettävyys on pidettävä kehittämistyön tavoiteena. Myös ajatus erillisistä MOOC-oppimisympäristöistä on saanut kokemuksellista pohjaa.

Nyt käynnistyvällä verkkokurssilla tavoittelemme pedagogisesti ”tukevaa” vaihtoehtoa tulevaisuuden opettajien osaamisen kehittämiseen dialogisesti ja autenttisesti, massiivisesti ja mikroisesti.

Tervetuloa mukaan ma 13.4. käynnistyvälle kansainväliselle  ”Making learning personal”-kurssille