• Uudet oppimisratkaisut – tutkimusryhmä

Digilearn it!

Digilearn it!

Tag Archives: digitalisaatio

Kun tiedon lisääminen ei auta

17 sunnuntai Huh 2016

Posted by Essi Ryymin in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

arvostus, autonomia, digiloikka, digitalisaatio, johtaminen, kehitteillä oleminen, luottamus, muutosvastarinta, opettajuus, oppimisyhteisöt, oppivat organisaatiot, tietäminen

Twitterissä kiersi taannoin englanninkielinen artikkeli, jonka otsikko meni suurin piirtein näin: kumman valitsisit lapsellesi opiskeluun, kynän vaiko IPadin?

Koulutuksen kehittämishankkeissa tutustun usein kahdenlaisiin koulutusorganisaatioihin: niihin, joissa digikehittämisen liekki on syttynyt ja niihin, joissa kipinää odotellaan vielä. Ongelmana saattaa tällöin olla oppilaiden saaman opetuksen tasalaatuisuuden vaarantuminen.

Kulttuuriimme arvostaa edelleen väkevästi viisautta ja valistamista – niinpä ratkaisuna myös koulutuksen kehittämiseen tarjotaan usein tiedon lisäämistä. Tieto ratkaisukeinona voi tarkoittaa asiatietoa, yleistyneitä käsityksiä, järkeenkäypiä selityksiä, viisaampia näkemyksiä, jonkun lukeneemman siteeraamista tai tutkimustietoakin. Kuitenkin yhtä kaikki tiedollisia ja järkiperäisiä selityksiä, joilla toivotaan olevan toimijoiden käytänteitä ja käytöstä muuttavaa vaikutusta.

Suosittuja selityksiämme digikehittelyn haasteisiin ovat seuraavat:

1) Kyseessä on perimmäiset haasteet tietokäsityksessä. Puhutaan käsiteellisestä muutoksesta. Opettajien pitäisi muuttaa ja uudistaa ensin tieto- ja oppimiskäsitystään. Digitaalisia välineitä ei saisi viedä vanhentuneen oppimisen paradigman mukaisesti osaksi opettajajohtoista ulkolukua tai muuta mekanistista toimintaa. Tällä ei ole mitään vaikutusta oppimistuloksiin ja teknologian opetuskäyttö näyttäytyy tehottomana. Sen sijaan ensin pitäisi ymmärtää oppiminen uudelleen oppijakeskeisenä, yhteisöllisenä, sisäiseen motivaatioon perustuvana, kulttuuri- ja kontekstisidonnaisena tiedonrakenteluna. Ja vasta sitten ratkaistaan, miten digitaaliset työvälineet laadukasta ja vaikuttavaa oppimisprosessia osaltaan tukevat, rikastavat, yksilöllistävät. Pedagoginen ajattelu on digitalisaation ydin. Tämän oivalluksen kanssa luodaan parempia opetus- ja oppimiskäytänteitä.

2) Digitalisaatio on ymmärretty kapea-alaisesti työvälineinä tai vaivalloisesti haltuun otettavana, jatkuvasti vanhentuvana tekniikkana. Kyse on kuitenkin laajemmin toimintakulttuurin muutoksesta ja uudenlaisesta, monin tavoin mullistuvasta ja muuttuvasta tavasta ajatella, toimia, vuorovaikuttaa, hankkia ja rakentaa tietoa, elää hyvää elämää. Kyseessä on laadullinen muutos, aikakauden muutos, yhteiskunnan, työn ja toimeentulon muutos. Muutos, jota emme vielä täysin hahmota ja ymmärrä, mutta jossa meidän on syytä olla aktiivisina toimijoina mukana. Oppiminen, opetusala sekä koko koulutusinstituutio tulevat haastetuksi paitsi älykkäämpien järjestelmien myös ihmisten uudenlaisen ajattelun ansiosta. Ensin sulatellaan tätä tietoa ja sitten on mahdollista myös löytää oppimiseen uusia ratkaisuja.

20405165544_c44ab964de_k

Nämä selitykset eivät ole hakoteillä. En kuitenkaan ole tavannut yhtäkään koulutusalan ammattilaista, jolle yllä mainitut näkemykset olisivat uutta ja mullistavaa tietoa, tai tulisivat jotenkin puun takaa täytenä yllätyksenä. Yleensä innokasta valistajaa kuunnellaan kärsivällisen kohteliaana: kyllä, tämänhän me jo tiedämme. Näkemysten toistelu erilaisin briljeeraavin sanankääntein ei auta ihmisiä ponnistamaan arjessaan eteenpäin. Tieto ei muutu toiminnaksi. Tai se tapahtuu merkillisen hitaasti, kummallisessa ristivedossa, käsijarru päällä.

Mutta palataanpa vielä niihin organisaatioihin, joissa uuden luomisen tuli jo palaa ja digi tuikkii näkyvästi muillekin. Hyvinvoiviin ja kehittyviin koulutusorganisaatioihin vaikuttaa liittyvän seuraavanlaisia piirteitä: opettajilla on vapautta ja vastuuta ja heihin luotetaan oppimisen asiantuntijoina kuten lääkäreihin terveyden asiantuntijoina. Heidät on vapautettu ja voimautettu toimimaan täysivaltaisina alansa ammattilaisina ja uuden kehittelijöinä. He muokkaavat arvostettuina oppimisen spesialisteina omaa toimintaansa.

Osaamisen kehittämistä ei keskusjohdeta ylhäältä, kontrolloida ja käskytetä, sitä ei rajoiteta ja korjailla. Osaamisen kehittäminen ja digijohtajuus on rohkeasti jaettu toimijoille, monenlaisena, moninaisena. Opettajien puhetta ei oikolueta; asiantuntijoiden työtä ei sörkitä sivusta paremman tiedon kepillä. Työtä ei pakoteta muottiin eikä kaavakuvaan. Ihmisiä ei vähätellä, ei pienennetä. Ei ole niin nöpönuukaa millä termeillä puhutaan, omasta työstä saa puhua omin sanoin. Saa sanoa opettaminen, opetuskokeilu. Saa sanoa oppimisympäristö, testiympäristö, plätformi, ilmiöpohjainen, integroitu, meijän projekti. Ei tarvitse jännittää käyttääkö viimeisimpien trendien mukaisia ilmaisuja, loukkaantuuko joku tai pyöritteleekö silmiään. Saa kertoa, mikä ei toimi. Asioita ei oteta henkilökohtaisesti, eivätkä ne henkilöidy. Oikeaoppisen ajattelun ja jatkuvan onnistumisen kaiken halvaannuttavaa vaatimusta ei ole. Tärkein ei ole sivuasia.

20839911038_c8d615bacf_k

Autonomiaa johdetaan tavoitteilla ja kumppanuudella. Yhteisistä tavoitteista on sovittu ja tavoitteita pidetään aktiivisesti mielessä ja jatkuvan pohtimisen arvoisina. Pohtimisen tuloksena tavoitteita voidaan myös muokata ja muuttaa. Johtamisella välitetään arvostusta, resurssia, voimavaroja, mahdollisuuksia, luottamusta ja tarkastellaan yhteisiä koordinaatteja. Toimitaan verkostomaisesti ja ei-hierarkkisesti. Saa linkittyä vapaasti ohi virallisen marssijärjestyksen.

Organisaatioon syntyy avoimia oppimisyhteisöjä. Yhteisöjä kannattelevat vaikeasti kuvailtavat, mutta pääosin positiiviset tunteet, jotka liittyvät luottamukseen, osallisuuteen, rohkeuteen, työniloon ja kokemukseen arvostetuksi tulemisesta. Kehittämistyössä kohdataan vääjäämättä myös kupruja ja erimielisyyksiä sekä sotkeudutaan aika ajoin lillukanvarsiin. Vapaana hengittävä oppimisyhteisö oppii elämään näidenkin ilmiöiden kanssa. Saa olla. Ei haittaa. Ollaan yhdessä kehitteillä. Mennään eteenpäin.

Ja tässä tietointensiivisessä, ulos avautuvassa, ruokkivassa ympäristössä lähtee kuin itsestään jalostumaan uudenlaista, kokemuksen koettelemaa tietoa ja tietämystä. Toiminta muuttaa ajattelua. Syntyy ongelmanratkaisukykyä, reaktioherkkyyttä, ketteryyttä. Kehkeytyy itseään korjaavaa toimintaa, keksintöjä. Syntyy toisia ajatuksia, oivalluksia, yksilöiden, ryhmien ja koko organisaation oppimisharppauksia, ”muutosta päässä, käsissä ja sydämessä”. Ja yhä radikaalimpia hyviä ratkaisuja. Digikvanttihyppyjä. Lopuksi kysymys onkin: sallimmeko tämän tapahtua?

Kummanko siis valitsisin lapselleni, kynän vaiko IPadin? Valitsisin ennen kaikkea ammattitaitoisen, lapseni oppimisesta ja tulevaisuudesta kiinnostuneen opettajan. Kansankynttilän ja valonöörin, jota arvostamme, jonka liekkiä vaalimme – joka saa tietää, toimia, tuntea.

21125705690_1b1673ca96_k

Kuvat: Museoviraston kuvakokoelmat CC BY-NC-SA 2.0

 

”Houston, we have a problem.”

31 sunnuntai Tam 2016

Posted by Essi Ryymin in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

ammatillinen osaaminen, digiloikka, digiratkaisut, digistrategia, digitalisaatio, kehitteillä oleminen, opettajankoulutus, tietostrategia, tvt-osaaminen, TVT-strategia

Olen sparrannut tänä talvena useita kuntia ja kouluja digistrategioiden suunnittelussa ja toimintakulttuurin muutoksessa. On ollut energisoivaa seurata hyviä pedagogisia kokeiluja, tavata innostuneita opettajia sekä ammattitaitoisia johtajia eri puolelta Suomea. Monin paikoin maassa luodaan nyt sellaisia kokonaisvaltaisia digiratkaisuja, jotka kantavat pitkälle, ja myös aiempi hyvä työ tuottaa tulosta. Koko valtakunnan tilannetta tarkasteltaessa olemme kuitenkin ongelmissa.

800px-Apollo_13_liftoff-KSC-70PC-160HR

Opettajien osaamisen kehittämiseen suunnitelmallisuutta

Usein strategiatyössä (tietostrategia / TVT-suunnitelma) pohditaan erityisesti 1) opettajien osaamisen kehittämistä, 2) strategian käytännön toteutumista ja 3) kehittämisestä vastuussa olevien eri toimijoiden yhteistyötä.

Osaamisen kehittäminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja seurantaa. Tarjolla on monenlaisia hyväksi havaittuja malleja – esimerkiksi vertaismentorointia on sovellettu jo yli parikymmentä vuotta. Strategian käytännön toteutuminen tarkoittaa yhteiseen tekemiseen ja kokeiluihin sitoutumista. Yhteistyö eri toimijoiden välillä tarvitsee yhteisesti sovittuja tavoitteita, johtajuutta ja prosessien selkiyttämistä.

Mutta tämän kaiken ehkä jo tiesimmekin?

Uskallusta yksinkertaisuuteen

Ongelma on hyvin harvoin se, ettei meillä olisi riittävästi tietoa. Esimerkiksi digistrategioiden haaste on usein päivänvastainen: niihin ladataan helposti mahdollisimman paljon tietoa. Ne on kirjoitettu ikään kuin osaamisen näytöiksi muille kunnianhimoisille kehittäjille kuvaten myös tavoitteena olevaa uudenlaista ajattelua ja paradigman muutosta. Strategiat, jotka myös toteutuvat, ovat sen sijaan selkeitä, käytännönläheisiä ja toimintaa tukevia. Niistä on tohdittu tehdä riittävän yksinkertaisia. Ne ovat avoimia, päivitettäviä ja eläviä.

Toimintakulttuurin muutoksessa myös yhteinen ajattelu on tärkeää tehdä näkyväksi. Monet koulut ja kehittäjäyhteisöt tuottavat jatkuvasti pedagogisesta toiminnastaan julkaisuja, kuvauksia, raportteja, esitelmiä ja videoita kaikkien hyödyksi.

2010-06-11_CSM&LM

Pirullisten ongelmien äärellä

Koulujen toimintakulttuurin muutoksessa on kyseessä kuitenkin monimutkaisempi haaste kuin yhteisen ymmärryksen löytäminen. Olemme tekemässä systeemistä muutosta, jolloin vain yhden palan tarkastelu ei muuta kokonaisuutta. Esimerkiksi opettajien täydennyskoulutus on välttämätön, muttei riittävä ratkaisu digiosaamisen kehittämiseen.

Olli-Pekka Heinonen (2014) kirjoittaa, että olemme hyvää tarkoittaen luoneet säädösten ja normien viidakon, jossa viranomaiset yrittävät rajoitetun toimivaltansa nojalla ratkaista pirullisia ongelmia, jotka eivät kuitenkaan niillä keinoin ratkea. Kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa ja ratkaisutoimenpiteet eivät aina kohdistu oikeaan asiaan. Erikoistuminen ja siiloutuminen ovat olleet välttämättömiä, että päästään asioissa syvälle. Asiantuntemuksesta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos se ei kykene palvelemaan kokonaisuuden tarpeita. Pitkän aikavälin ratkaisuina tarvitsemme digiosaamisen kehittämiseen uusia rakenteellisia ratkaisuja, jotka tuovat toimintaan ketteryyttä, palveluajattelua ja resursseja. Tämä taas edellyttää luovuutta, poliittista tahtoa sekä työnantajien ja -tekijöiden yhteistyötä.

Mission_Operations_Control_Room_during_Apollo_13

 

Milloin digikehittely tuottaa tulosta?

Varovaisten arkihavaintojeni mukaan kehittäminen on vaikuttavaa silloin, kun

  1. koulutuksen järjestäjän, tietohallinnon ja opettajien välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja yhteistyö sujuu hyvin,
  2. käytännön muutosta johdetaan edestä ja positiivisesti, ihmisiä rohkaisten ja valtauttaen (ilman termisaivarteluja!) ja
  3. digiosaaminen on ääneen lausuttu, yhteinen tahtotila, jota pidetään monin eri tavoin esillä, tekemisen, kokeilemisen, keskustelun ja kiinnostuksen kohteena.

Pedagogiset yhteisöt toimivat pääsääntöisesti hyvin ammatillisesti. Koulutetut opetuksen ammattilaiset eivät odota, että väline itsessään parantaa oppimista (kuten ei kirveskään rakenna taloa), vaan luovat pedagogisesti toimivia käytänteitä.

Mission_Control_Celebrates_-_GPN-2000-001313

Meidän ratkaisumme, heidän tulevaisuutensa

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina ilmennyt jonkinlaista kyllästymistä sanoihin digiloikka ja digitalisaatio. Koulutusalalla meidän tulisi kuitenkin sitkeästi jaksaa jatkaa aiheen ytimessä, sillä digitaalisesta eriarvoisuudesta on tulossa sosiaalisen syrjäytymisen keskeinen indikaattori (Facer & Furlong, 2001). Syrjäytämme lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka eivät kykene hyödyntämään elämässään ja toimeentulossaan uusia teknologioita ja jotka marginalisoituvat tämän takia talouden ja sosiaalisen elämän toiminnoista (Kaarakainen & Kivinen 2015; Zimic 2009; Facer & Furlong 2001). TVT-taitoja tarvitaan jo nyt hyvään elämään, esimerkeksi töiden, asunnon ja terveystiedon etsimiseen, pankkiasioimiseen ja mediakritiikkiin. Digiosaaminen ja oppimaan oppimisen taidot korostuvat tulevaisuuden työelämässä, jossa me emme enää ole vaikuttamassa.

”Survive we did, but it was close”, James A. Lovell, Apollo 13

1024px-Apollo13_splashdown

Kuvat: NASA (public domain) / Wikipedia: Apollo 13

Lähteet:

Facer, K. & Furlong, R. 2001. Beyond the Myth of the ’Cyberkid’: Young People at the Margins of the Information Revolution. Journal of Youth Studies, 4 (4), 451–469.

Heinonen, O.-P. 2014. Alkusanat muotoiluajattelusta. Teoksessa S. Miettinen (toim.) Muotoiluajattelu. Teknologiateollisuus. Tampere: Tammerprint oy.

”Joka kolmas lapsi ei juuri käytä tietokonetta koulussa – Tulevaisuuteen ponnistetaan ihan eri tasoilta”, Helsingin Sanomat 29.1. 2016

Kaarakainen, M.-T. & Kivinen, O. 2015. Teknologia tulevaisuudessa tarvittavien ICT-taitojen ja muun osaamisen edistäjänä. Teoksessa M. Kuuskorpi (toim.) Digitaalinen oppiminen ja oppimisympäristöt. Julkaisu 2015:1. Kaarina: Kaarinan kaupunki, 46–64.

”Nuorten mediataidoissa isoja eroja – moni ei tunnista kaupallista tekstiä mainokseksi”, Helsingin Sanomat 1.2.2016

OAJ:n askelmerkit digiloikkaan. OAJ:n julkaisusarja 3:2016.

Zimic, S. 2009. Not so ’techno-savvy’: Challenging the stereotypical images of the ’Net generation’. Digital Culture & Education, 1 (2), 129–144.

 

 

 

Sipulimalli yhteisen kehittämistyön keskiössä

25 maanantai Tou 2015

Posted by jaanakullaslahti in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

digitaaliset osaamismerkit, digitalisaatio, HAMK, osaaminen

Organisaation tarjoamat digitaaliset työkalut ja ohjelmistot, käyttötuki ja koulutukset sekä strategiat tai linjaukset digitaalisuuden edistämisestä tukevat ja mahdollistavat opettajien ja työyhteisön yhdessä kehittymisen. Tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto vaatii aina paikallista soveltamista ja mukauttamista olemassa oleviin käytänteisiin. Opetuksen digitalisoinnin sekä verkko-opetuksen tuki- ja kehittämistyön tueksi on HAMKissa työstetty ns. sipulimallia (kuva 1), jossa kuvataan tarjolla olevia opetuksen digitaalisia palveluita nelitasoisen ja alati muutoksessa olevan mallin avulla. Ajatuksena on, että ytimessä ovat organisaation omat palvelut ja niitä täydennetään ulkopuolisten tarjoamilla palveluilla. Luokittelun kriteerinä on myös se, mitä teknologiaa ja miten opetuksessa edellytetään käytettävän ja mitä todellisuudessa useimmiten käytetään (vrt. MMU 2010, Aunesluoma 2011).

Sipuli

Kuva 1. Sipulimalli tarjolla olevista digitaalisista opetuksen palveluista

Sipulimallissa keskiössä ovat organisaation tarjoamat palvelut ja oppimisympäristöt (institutional Managed Learning Environment, iMLE). Ytimessä ovat opetustyössä tarvittavat peruspalvelut, joita kaikki käyttävät ja joihin on tarjolla tuki- ja kehittämispalveluita. Seuraavalla kehällä on kuvattu järjestetyt palvelut, joiden käyttövalinnoista koulutukset voivat päättää. Organisaatiossa on näille palveluille pääkäyttäjä sekä tuki- ja kehittämispalvelut. Erityisesti nämä palvelut ovat käytössä verkkotutkinnoissa, erilaisissa verkko- ja monimuotototeutuksissa sekä projekti- ja hanketoiminnassa. Näiden käytön osaamista edellytetään lähes koko opetushenkilöstöltä.

Haasteena on organisaation valitsemien palveluiden yhdistäminen opiskelijoiden kuin myös opettajien henkilökohtaiseen oppimisympäristöön (Personal Learning Environment, PLE) ja verkkotyökaluihin, jotka usein koetaan organisaation tarjoamia palveluita helppokäyttöisemmiksi ja merkityksellisemmiksi. Kolmannella kehällä näkyykin henkilöstön ja opiskelijoiden useimmiten käytössä olevia organisaation ulkopuolisia palveluita. Valitut palvelut ovat pääosin opiskelijan sanoin ”helppo pudottaa” organisaation palveluihin ja ympäristöihin esimerkiksi upotusten, valmiiden liitännäisten tai vimpainten avulla. Näistä palveluista organisaatiossa ei ole sopimuksia ylläpidosta eikä palveluille luvata kokonaisvaltaista tukea, mutta useimmat palvelut ovat mukana arjen opetus-, tutkimus- ja kehittämistyössä.

Uloimmalla kehällä ovat seurattavat ilmiöt, joita organisaatiossa seurataan, testataan, tutkitaan ja kehitetään yhteistyössä eCampus tiimin, uusien oppimisratkaisujen ja digitaalisen osaamisen tutkimusryhmän, MATEC-tutkimusryhmän sekä eri yksiköiden opetushenkilöstön ja kumppaneiden kanssa erilaisten hankkeiden ja projektien muodossa. Palvelu voi nopeastikin siirtyä uloimmalta kehältä lähemmäksi ydintä tai pudota ytimestä palveluiden muuttuessa.

Sipuli on toiminut hyvänä keskusteluvälineenä esimerkiksi opetuksen digitalisoinnin ja opetuksen tuki- ja kehittämishenkilöstön sekä tietohallinnon henkilöstön välillä palveluita kehitettäessä. Opetushenkilöstön kanssa kuvio toimii työkalujen, näiden käytön ja käyttövastuun jäsentämisessä sekä johdattaa keskustelun myös pedagogiseen käyttöön, joka ei kuviossa ilmene. Kuvio ei ole täydellinen, sillä sen ulkopuolelle jätettiin esimerkiksi alakohtaiset sovellusohjelmat ja palvelut. Opetushenkilöstöltä vaadittava osaaminen on sidoksissa kuvion ytimeen ja sen kehittämiseksi olemmekin luomassa hamkilaisia osaamismerkkejä, joita henkilöstö voi suorittaa seuraavan lukuvuoden (2015-2016) aikana.

Koulutuksen digitalisaatio tapahtuu. Tai sitten sitä johdetaan.

15 perjantai Tou 2015

Posted by Essi Ryymin in Yleinen

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

digiloikka, digitalisaatio, innovaatiot, johtajuus, kansainväliset vertailut, osaaminen, pedagoginen johtajuus, Suomi, toimintakulttuuri, uudistaminen

8400595383_5c7a5846c5_z

Mitä digitaalisuus tarkoittaa koulutuksessa?

Digitaalisuus voi tarkoittaa pedagogisesti mielekkäitä työvälineitä ja sovelluksia tai laajaa koulutuksen ekosysteemiä, avoimen tiedon ja tiedonjakamisen mahdollistamaa kokeilukulttuuria. Digitaalisuus voi tarkoittaa oppijakeskeisempää tapaa oppia. Digitaalisuuden määritteleminen mahdollisimman laajasti auttaa koulutusorganisaatiota ymmärtämään, miten digitalisaatio muuttaa maailmaa. Digitaalisuuden määrittely mahdollisimman tarkasti osana jokapäiväistä toimintaa auttaa puolestaan konkretisoimaan, mitä se tarkoittaa käytännössä. Digitaalisten palvelujen tärkeimpänä lähtökohtana pidetään asiakaslähtöisyyttä. Digitaalisten koulutuksen tärkein lähtökohta on oppijakeskeisyys.

Koulutuksen digitalisaatio etenee, vaikka se edellyttää monimutkaisia tekijöitä ja taloudellista panosta, esimerkiksi teknologista infrastruktuuria, helppokäyttöisiä palveluja ja uutta osaamista.  Digitalisaatio ilman tavoitteellista johtamista on kuitenkin tehotonta ja päämäärätöntä. Purskeet ja kokeilut eivät vakiinnu kestäviksi ratkaisuiksi.

7092758465_8fd2b6617f_z

Digi, johtajat ja asenteet

Palvelualojen työnantajat kysyivät Digitaloudesta kasvua 2015 -selvityksessään tuhannelta palvelualan yritysjohtajalta näkemyksiä digitalisaatiosta. Vastaajista 63 prosenttia ei pidä digitalisaatiota strategisen painotuksen arvoisena asiana. Yritysten kasvuodotukset sen sijaan ovat sitä korkeammat mitä enemmän ne hyödynsivät digitaalisuutta. Euroopan komission vuonna 2013 tekemän tutkimuksen (Survey of Schools – ICT in Education) mukaan suomalaisten peruskoulujen rehtorit uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset kollegansa. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten rehtorien uskomus hyötyihin oli vain hieman eurooppalaista keskitasoa parempaa. Ilmiö näkyy myös tämän vuoden Digibarometrissä: vaikka Suomella on 22 maan vertailussa parhaat edellytykset kehittää digitalisaatiota, jäämme sen hyödyntämisessä jatkuvasti muita jälkeen, tässä tutkimuksessa sijalle viisi.

Mitä-keskustelun sijaan päätöksiä ja toimeenpanoa

Suomessa ei ole pulaa digiosaamisesta ja asiantuntijoista. Sitran Mikko Kosonen kirjoittaa blogissaan, että asiantuntijuus on ensiarvoisen tärkeää, mutta asiantuntija-johtajuus vie helposti ohipuhumiseen ja loputtomaan debatointiin.  Hänen mukaansa suurten rakenteellisten muutosten esteenä ei ole asiantuntijuuden puute, vaan päätöksenteko- ja toimeenpanokyvyn puute. Tarvitaan johtajuutta. Mitä-kysymyksistä keskustelu on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin toimeenpano.

Elinkeinoelämän keskusliiton Otetaan digiloikka! -raportissa todetaan organisaatioiden toiminnan usein ankkuroituvan keskijohdon ylläpitämiin, ylläpitäviin rutiineihin. Vaikka organisaation strateginen johto ja työntekijät olisivat hyvinkin samoilla linjoilla parempien toimintatapojen tarpeesta, saattaa organisaatio ruveta jarruttamaan sen sisältä kumpuavia parannusehdotuksia ja uudistuksia.

Kyse ei ole pelkästään suomalaisten organisaatioiden ominaisuudesta, vaan ilmiö on maailmanlaajuinen. Ratkaisuna on usein tietoisesti avoimemman ja yhteisöllisemmän työskentelykulttuurin rakentaminen. Tämä mahdollistaa digitaalisten toimintojen kehittelyn ja kokeilemisen keskijohdon ja asiantuntijoiden yhteistyönä.

6946688110_43daaa129f_z

Digitalisaatio edellyttää johtamisen paradigman muutosta

Organisaatiokulttuurin uudistaminen digitaalisille innovaatioille suotuisaksi ei kuitenkaan ole keskijohdon käsissä. Kehittämisen johtaminen edellyttää paradigman muutosta johtajuudessa. Deloitten Global Human Capital Trends -kyselytutkimukseen vastasi 3 300 suurten yritysten HR- ja liiketoimintajohtajaa 106 maasta. Globaalisti kehittämiskohteiden kärjessä olivat työkulttuurin uudistaminen, sitouttaminen, johtajuus, oppiminen ja kehitys. Suomessa johtajuus oli kuitenkin vasta sijalla viisi. Sitä tärkeämmäksi nähtiin muun muassa tekninen hr-analytiikka. Johtaja Eva Tuominen (Talouselämä, 2015) kommentoi tuloksia: ”Meillä on edelleen sellainen ajattelutapa, että työntekijä saa olla tyytyväinen, jos hänellä on työpaikka”. Voisi kuvitella, että organisaatiossa, joissa on vallalla tällainen ilmapiiri, ei varsinaisesti kehitellä johdon ja työntekijöiden yhteisiä digi-innovaatioita.

Onko osaamista enemmän organisaation ulko- kuin sisäpuolella?

Yhtenä ratkaisuna organisaation sisäiseen jarruun on digiosaamisen hankkiminen organisaation ulkopuolelta. Erityisesti liike-elämässä on koettu, että ulkoinen asiantuntemus auttaa organisaatiota arvioimaan omia prosesseja paremmin. Ulkopuoliset (lue: konsultit) eivät ole sidottuja olemassa olevaan tekemisen tapaan. Koulutusorganisaatiossa arvioiminen ja kehittäminen ovat kuitenkin osaamisen ydintä. Jos koulutusorganisaatio jostakin syystä sitkeästi käsittää kehittämisen perustehtävänsä ulkopuoliseksi tukitoiminnoksi, se on käytännössä jo lopettelemassa toimintaansa. Kokonaan toinen asia on koulutusorganisaatioiden rajat ylittävä yhteiskehittäjyys ja tiedonluominen kehittäjäverkostoissa.

10051264324_c38434776d_z

 Missä ovat opettajien digitaaliset innovaatiot?

Pelillistämisen ja verkkoyhteisöjen tutkijan Bronwyn Stuckeyn (Australian Association for Research in Education, 2015) mukaan koulutuksen erityinen ongelma on se, että opetukseen tuodaan digitaalisia ratkaisuja, joiden kehittämiseen opettajat ja muut koulutuksen kehittämisen asiantuntijat eivät ole riittävästi osallistuneet. Aitoa yhteiskehitystä ei käytännössä ole. Testialustana, kokeilukulttuurina tai loppukäyttäjänä toimiminen ei ole Stuckeyn mukaan digitaalisen oppimisinnovaation yhteiskehittäjyyttä. Tämä liittyy myös vaikeuteen tunnistaa koulutusalan autenttista asiantuntijuutta – “jokainen tietää koulun kehittämishaasteet, kuka tahansa voi luoda koululle digiratkaisun”. Suomessa tilanne vaikuttaa australialaistutkijan esittämää kuvaa paremmalta. Maassa on paljon liike-elämän, teknologiaosaajien ja koulutusorganisaatioiden yhteistyöverkostoja, joissa kehittäjäopettajat toimivat aktiivisesti.

Kehittämistyön tulokset eivät kuitenkaan leviä riittävästi. EU:n Survey of schools – ICT in Education -tutkimus (2013) osoitti, että suomalaisten oppilaiden käsitykset tietotekniikan hyödystä opetuksessa ovat Euroopan alhaisimpia. Education and Training Monitor 2014 -tutkimus puolestaan kertoo suomalaisopettajien kiinnostuksen käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa olevan Euroopan häntäpäässä. Suurimpana esteenä TVT:n opetuskäytölle suomalaiset opettajat pitävät hyvien mallien puuttumista, vähäistä täydennyskoulutusta ja digitaalisten materiaalien puutetta.

Suomalainen koulutus kykenee muuttumaan ja luomaan menestystä

Samaan aikaan on totta, että suomalaiset opettajat ja koulutusalan asiantuntijat ovat korkeasti koulutettuja, osaavia ja arvostettuja. Koulutuksen erityisenä vahvuutena ja kansainvälisen mielenkiinnon kohteena ovat koulutuksen tuloksellisuus, oppijakeskeisyys, tasa-arvoisuus ja aktivoivat opetusmenetelmät. Koulutus on tehokasta, laadukasta ja luotettavaa. Miten nämä perustavanlaatuiset vahvuudet saadaan myös koulutuksen digitalisaatiokehityksen vahvuuksiksi?

Rehtori, emeritus Veijo Hintsasen (2015) mukaan koulutusorganisaatioiden vuosikymmenten myötä syntyneet rakenteet on betonoitu fyysisinä toimintaympäristöinä, toimintatapoina ja henkilöstöryhminä taustajärjestöineen ja virkaehtosopimuksineen järjestelmäksi, jonka muuttaminen ei käy käden käänteessä (”Älä sopeudu hitaasti”, 2015). Kuitenkin juuri koulutuksella ja koulu-uudistuksilla on Suomessa vastattu menestyksellisesti yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin ja kipukohtiin. Historiallisina esimerkkeinä sotien jälkeisen jälleenrakennus-Suomen osoittama velvoite kunnille kehittää ammatillista koulutusta nopean teollistumisen tueksi – ja peruskoulu. Nämä päätökset ovat edellyttäneet paitsi monialaista kehittämistä myös pelotonta toimeenpanoa.

vetf1

Esimerkkinä Vantaan tiikerinloikka

Kehittämisessä tarvitaan tiikerinloikan tekijöitä, joita muut seuraavat. Jonkun on kokeiltava ensin, jotta muut voivat tehdä kokeilun tuottaman tiedon pohjalta omia ratkaisujaan, seistä kokeilijan hartioilla. Vantaan kaupunki jakoi kaikille kouluilleen noin 16 500 tablettitietokonetta syksyllä 2014. Vantaan johtajat, kehittäjät ja opettajat rakentavat tavoitteellisesti uutta digitaalista toimintakulttuuria, jossa lähtökohtana on oppija. Jos yksi Suomen velkaisimmista kaupungeista kykenee tähän, voidaan perustellusti olettaa, että mahdoton on mahdollista myös muualla.

12049038985_6935424592_z

Digitalisaatio koulutuksessa edellyttää:

  1. Päätöksentekoa ja toimeenpanoa
  2. Opettajalähtöistä yhteiskehittäjyyttä
  3. Rakenteellisia ratkaisuja innovoinnin mahdollistamiseksi

Digitaalisen hallinnon pääkohdat (O’Reilly, 2014):

1. Tue avoimia standardeja.
2. Suunnittele palvelut tukemaan aktiivista osallistumista.
3. Tee asioiden kokeilemisesta helppoa.
4. Opi ulkopuolisilta osaajilta.
5. Luo edistymisen mittaamisen kulttuuri.
6. Rakenna yksinkertaisia digitaalisia palveluita, joita on helppo kehittää.

Kirjoituksen lähteet ja lisää lukemista:

Digibarometri 2015. DIGILE Oy, Liikenne- ja viestintäministeriö, Tekes, Teknologiateollisuus ry, Verkkoteollisuus ry. 17.3. 2015.
http://www.digibarometri.fi

Digital Leadership. An interview with Tim Reilly, 2014.
https://www.capgemini-consulting.com/resource-file-access/resource/pdf/tim-oreilly.pdf

Digitaloudesta kasvua 2015 -tutkimus (Palvelualojen työnantajat Palta ry). http://www.palta.fi/c/document_library/get_file?uuid=411b83c9-c864-4dc2-afae-5be97c822b67&groupId=10294

”EU-komissio moittii jäsenmaita nihkeydessä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä”. Opetushallituksen verkkouutinen, 17.11. 2014. http://www.oph.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/101/0/eu-komissio_moittii_jasenmaita_nihkeydesta_tieto-_ja_viestintatekniikan_opetuskaytossa

Global Human Capital Trends 2015. Deloitte. http://www2.deloitte.com/us/en/pages/human-capital/articles/introduction-human-capital-trends.html

”Johtaminen muutoksen ajurina”. Mikko Kosonen, Sitra, 9.4.2015. http://www.sitra.fi/blogi/julkishallinnon-johtaminen/johtaminen-muutoksen-ajurina

”Korkeakoulut ja digitalisaatio”. Tapio Kosunen, Opetus- ja kulttuuriministeriö, 12. 5. 2014. http://www.minedu.fi/opencms/opencms/handle404?exporturi=/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2014/05/ICT_opetus/Kosunen_12.5.2014.pdf

Otetaan digiloikka! Mikael Jugner, Elinkeinoelämän keskusliitto, 22.4. 2015. http://issuu.com/ekverkkojulkaisut/docs/otetaan_digiloikka

”Suomi ui HR-trendeissä vastavirtaan”, Talouselmämä 9.5.2015. http://www.talouselama.fi/tyoelama/suomi+ui+hrtrendeissa+vastavirtaan/a2304064#commentsList

Survey of schools: ICT in Education, European Commission, 19.3. 2013. http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/dae/itemdetail.cfm?item_id=9920

The Education and Training Monitor 2014, European Commission, 12.11.2014. http://ec.europa.eu/education/news/2014/1211-etmonitor2014_en.htm

”Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö Suomessa muuta Eurooppaa jäljessä”. Opetushallituksen tiedote, 2013.
http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/015

”Vantaan digipomo punoi konttorissa neljän miljoonan euron säästöt”. Helsingin Sanomat, 10.11.2014.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1415506480153?jako=0cddd41fcc6173776d23f73c56e5b866&ref=tw-share

“Why aren’t more teachers involved in educational technology innovations?” Bronwy Stuckey, Australian Association for Research in Education, 10.5. 2015. http://www.aare.edu.au/blog/?p=1045

”Älä sopeudu hitaasti”. Veijo Hintsanen, 27.4. 2015.
http://www.sttk.fi/2015/04/27/ala-sopeudu-hitaasti/

Kuvat: HAMK University of Applied Sciences

Hackathon Oulun Business Kitchenissä 28.-29.4.2015

09 lauantai Tou 2015

Posted by amkorhonen in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Business Kitchen, digitalisaatio, hackathon, innovaatiot, kehitteillä oleminen, oppiminen online, osaaminen

WP_20150428_020

Hackathon: Innovation for Education -tapahtuma

Pääsin seuraamaan hackathon-tapahtumaa Education Innovation Oulun Business Kitchenissä (http://www.businesskitchen.fi/). Tapahtuma oli Sitran järjestämä, joka sai alkunsa Oppiminen Online -konseptimme kautta (http://www.oppiminenonline.com/) Vastasimme nimittäin Sitran Uusi koulutus -kuulutukseen Oppiminen Online -hankkeemme pohjalta ehdottaen digitaalisten osaamismerkkien kehittämistä yhtenä koulutuksen kehittämisen kohtana. Sitra piti ideastamme ja ratkaisi asian edistämisen järjestämällä siis hackathonin.

Hackathoniin tarvitaan teknologiaosaajia ja sisällön taitajien, tässä tapauksessa koulutuksen asiantuntijoiden, kanssa yhdessä innovoidaan uusia oppimisen tapoja, jotka hyödyntävät teknologiaa. Tänä digiaikana tämä on siis esimerkki luovuuden ja eri alojen yhdistämisestä erinomaisella tavalla ja tiettyyn tarkoitukseen haettuna. Hackathon kesti tässä tapauksessa noin 1,5 vuorokautta (Start time: 28.4 at 9.00, End time: 29.4 at 19.00) tehtävän annosta voittajan julistukseen. Oulu valikoitu paikkakunnaksi heillä olemassa olevan Business Kitchenin ansiota. Se on eräänlainen avoin ideointipaikka kaikille halukkaille. Saatavilla on WP_20150428_009erilaisia ideointivälineitä, työtilaa ja ohjelmasuunnittelijoita sekä muita avustavia henkilöitä oman idean eteenpäin viemiselle.

Kun pääsin ensimmäisen kerran kuuntelemaan ryhmien alustavia ideoita heidän ensimmäisen suunnittelupäivänä klo 13 paikkeilla, oli päämäärät pääosin jo mietittynä. Toiset ryhmät olivat aloittelemassa jo ensimmäisen vaiheen toteutustaankin. Kuulimme erilaisia ideoita oppimisen parantamiseksi digitaalisin välinein. Klo 17 oli vuorossa ensimmäinen pitchaus-kierros. Ideat olivat jalostuneita, mutta toteutus oli monessa kohtaa vielä kesken. Ja niin sai ollakin. Ryhmät saivat lisää eväitä esitystensä jälkeen ja jatkoivat työskentelyä iltamyöhään. Seuraavana päivänä suunnittelu- ja toteutustyö jatkuivat ja klo 17 saatiin kuulla lopulliset pitchaukset sekä jury julisti voittajan.

VoittajatWP_20150428_008

Voittajajoukkue

Ai että mikä sitten oli paras innovaatio? Voittajaksi valikoitui Button for Learning. Siinä keskeinen idea oli vertaisoppiminen ja miten se saadaan helpolla tavalla yhteisessä oppimistilanteessa kanavoitua niin, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat helposti. Digitaaliset napit yhdistivät nämä. Tästä ja muista innovaatioista kuullaan lisää Sitran Uuden koulutuksen ideapajassa 19.5.2015 Helsingissä Ylioppilastalolla (lue lisää: http://www.sitra.fi/tapahtumat/uuden-koulutuksen-ideapaja).

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Liity 208 muun seuraajan joukkoon

Follow Digilearn it! on WordPress.com

Digiagentit bloggaa

Digilearnit-blogia kirjoittavat Helena Aarnio, Anne-Maria Korhonen, Jaana Kullaslahti, Sanna Ruhalahti ja Essi Ryymin. Bloggaajia yhdistää intohimo oppimiseen, ajatteluun, vuorovaikutukseen ja käytännön digityökaluihin sekä lounashetket HAMK Ammattillisella opettajakorkeakoululla.
Kirjoittajat uskovat, että digioppimiseen kannattaa aina liittää paitsi työtä pelkäämätön asenne myös rennosti ottaminen, yhdessä nauraminen - ja hengittäminen.

Tweets

Minun twiitit

Blogiarkisto

ammatillinen osaaminen badge digiloikka digiratkaisut digitaaliset osaamismerkit digitalisaatio HAMK HAMK AOKK johtaminen kehitteillä oleminen luottamus MOOC opettajankoulutus oppiminen online oppimisen rakentaminen osaaminen pedagogiikka tulevaisuuden opettaja tulevaisuus tutkimus tvt-osaaminen verkostoissa oppiminen verkostoituminen verkostot yhteistyö

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Digilearn it!
    • Liity 208 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Digilearn it!
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...