• Uudet oppimisratkaisut – tutkimusryhmä

Digilearn it!

Digilearn it!

Tag Archives: luottamus

Kun tiedon lisääminen ei auta

17 sunnuntai Huh 2016

Posted by Essi Ryymin in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

arvostus, autonomia, digiloikka, digitalisaatio, johtaminen, kehitteillä oleminen, luottamus, muutosvastarinta, opettajuus, oppimisyhteisöt, oppivat organisaatiot, tietäminen

Twitterissä kiersi taannoin englanninkielinen artikkeli, jonka otsikko meni suurin piirtein näin: kumman valitsisit lapsellesi opiskeluun, kynän vaiko IPadin?

Koulutuksen kehittämishankkeissa tutustun usein kahdenlaisiin koulutusorganisaatioihin: niihin, joissa digikehittämisen liekki on syttynyt ja niihin, joissa kipinää odotellaan vielä. Ongelmana saattaa tällöin olla oppilaiden saaman opetuksen tasalaatuisuuden vaarantuminen.

Kulttuuriimme arvostaa edelleen väkevästi viisautta ja valistamista – niinpä ratkaisuna myös koulutuksen kehittämiseen tarjotaan usein tiedon lisäämistä. Tieto ratkaisukeinona voi tarkoittaa asiatietoa, yleistyneitä käsityksiä, järkeenkäypiä selityksiä, viisaampia näkemyksiä, jonkun lukeneemman siteeraamista tai tutkimustietoakin. Kuitenkin yhtä kaikki tiedollisia ja järkiperäisiä selityksiä, joilla toivotaan olevan toimijoiden käytänteitä ja käytöstä muuttavaa vaikutusta.

Suosittuja selityksiämme digikehittelyn haasteisiin ovat seuraavat:

1) Kyseessä on perimmäiset haasteet tietokäsityksessä. Puhutaan käsiteellisestä muutoksesta. Opettajien pitäisi muuttaa ja uudistaa ensin tieto- ja oppimiskäsitystään. Digitaalisia välineitä ei saisi viedä vanhentuneen oppimisen paradigman mukaisesti osaksi opettajajohtoista ulkolukua tai muuta mekanistista toimintaa. Tällä ei ole mitään vaikutusta oppimistuloksiin ja teknologian opetuskäyttö näyttäytyy tehottomana. Sen sijaan ensin pitäisi ymmärtää oppiminen uudelleen oppijakeskeisenä, yhteisöllisenä, sisäiseen motivaatioon perustuvana, kulttuuri- ja kontekstisidonnaisena tiedonrakenteluna. Ja vasta sitten ratkaistaan, miten digitaaliset työvälineet laadukasta ja vaikuttavaa oppimisprosessia osaltaan tukevat, rikastavat, yksilöllistävät. Pedagoginen ajattelu on digitalisaation ydin. Tämän oivalluksen kanssa luodaan parempia opetus- ja oppimiskäytänteitä.

2) Digitalisaatio on ymmärretty kapea-alaisesti työvälineinä tai vaivalloisesti haltuun otettavana, jatkuvasti vanhentuvana tekniikkana. Kyse on kuitenkin laajemmin toimintakulttuurin muutoksesta ja uudenlaisesta, monin tavoin mullistuvasta ja muuttuvasta tavasta ajatella, toimia, vuorovaikuttaa, hankkia ja rakentaa tietoa, elää hyvää elämää. Kyseessä on laadullinen muutos, aikakauden muutos, yhteiskunnan, työn ja toimeentulon muutos. Muutos, jota emme vielä täysin hahmota ja ymmärrä, mutta jossa meidän on syytä olla aktiivisina toimijoina mukana. Oppiminen, opetusala sekä koko koulutusinstituutio tulevat haastetuksi paitsi älykkäämpien järjestelmien myös ihmisten uudenlaisen ajattelun ansiosta. Ensin sulatellaan tätä tietoa ja sitten on mahdollista myös löytää oppimiseen uusia ratkaisuja.

20405165544_c44ab964de_k

Nämä selitykset eivät ole hakoteillä. En kuitenkaan ole tavannut yhtäkään koulutusalan ammattilaista, jolle yllä mainitut näkemykset olisivat uutta ja mullistavaa tietoa, tai tulisivat jotenkin puun takaa täytenä yllätyksenä. Yleensä innokasta valistajaa kuunnellaan kärsivällisen kohteliaana: kyllä, tämänhän me jo tiedämme. Näkemysten toistelu erilaisin briljeeraavin sanankääntein ei auta ihmisiä ponnistamaan arjessaan eteenpäin. Tieto ei muutu toiminnaksi. Tai se tapahtuu merkillisen hitaasti, kummallisessa ristivedossa, käsijarru päällä.

Mutta palataanpa vielä niihin organisaatioihin, joissa uuden luomisen tuli jo palaa ja digi tuikkii näkyvästi muillekin. Hyvinvoiviin ja kehittyviin koulutusorganisaatioihin vaikuttaa liittyvän seuraavanlaisia piirteitä: opettajilla on vapautta ja vastuuta ja heihin luotetaan oppimisen asiantuntijoina kuten lääkäreihin terveyden asiantuntijoina. Heidät on vapautettu ja voimautettu toimimaan täysivaltaisina alansa ammattilaisina ja uuden kehittelijöinä. He muokkaavat arvostettuina oppimisen spesialisteina omaa toimintaansa.

Osaamisen kehittämistä ei keskusjohdeta ylhäältä, kontrolloida ja käskytetä, sitä ei rajoiteta ja korjailla. Osaamisen kehittäminen ja digijohtajuus on rohkeasti jaettu toimijoille, monenlaisena, moninaisena. Opettajien puhetta ei oikolueta; asiantuntijoiden työtä ei sörkitä sivusta paremman tiedon kepillä. Työtä ei pakoteta muottiin eikä kaavakuvaan. Ihmisiä ei vähätellä, ei pienennetä. Ei ole niin nöpönuukaa millä termeillä puhutaan, omasta työstä saa puhua omin sanoin. Saa sanoa opettaminen, opetuskokeilu. Saa sanoa oppimisympäristö, testiympäristö, plätformi, ilmiöpohjainen, integroitu, meijän projekti. Ei tarvitse jännittää käyttääkö viimeisimpien trendien mukaisia ilmaisuja, loukkaantuuko joku tai pyöritteleekö silmiään. Saa kertoa, mikä ei toimi. Asioita ei oteta henkilökohtaisesti, eivätkä ne henkilöidy. Oikeaoppisen ajattelun ja jatkuvan onnistumisen kaiken halvaannuttavaa vaatimusta ei ole. Tärkein ei ole sivuasia.

20839911038_c8d615bacf_k

Autonomiaa johdetaan tavoitteilla ja kumppanuudella. Yhteisistä tavoitteista on sovittu ja tavoitteita pidetään aktiivisesti mielessä ja jatkuvan pohtimisen arvoisina. Pohtimisen tuloksena tavoitteita voidaan myös muokata ja muuttaa. Johtamisella välitetään arvostusta, resurssia, voimavaroja, mahdollisuuksia, luottamusta ja tarkastellaan yhteisiä koordinaatteja. Toimitaan verkostomaisesti ja ei-hierarkkisesti. Saa linkittyä vapaasti ohi virallisen marssijärjestyksen.

Organisaatioon syntyy avoimia oppimisyhteisöjä. Yhteisöjä kannattelevat vaikeasti kuvailtavat, mutta pääosin positiiviset tunteet, jotka liittyvät luottamukseen, osallisuuteen, rohkeuteen, työniloon ja kokemukseen arvostetuksi tulemisesta. Kehittämistyössä kohdataan vääjäämättä myös kupruja ja erimielisyyksiä sekä sotkeudutaan aika ajoin lillukanvarsiin. Vapaana hengittävä oppimisyhteisö oppii elämään näidenkin ilmiöiden kanssa. Saa olla. Ei haittaa. Ollaan yhdessä kehitteillä. Mennään eteenpäin.

Ja tässä tietointensiivisessä, ulos avautuvassa, ruokkivassa ympäristössä lähtee kuin itsestään jalostumaan uudenlaista, kokemuksen koettelemaa tietoa ja tietämystä. Toiminta muuttaa ajattelua. Syntyy ongelmanratkaisukykyä, reaktioherkkyyttä, ketteryyttä. Kehkeytyy itseään korjaavaa toimintaa, keksintöjä. Syntyy toisia ajatuksia, oivalluksia, yksilöiden, ryhmien ja koko organisaation oppimisharppauksia, ”muutosta päässä, käsissä ja sydämessä”. Ja yhä radikaalimpia hyviä ratkaisuja. Digikvanttihyppyjä. Lopuksi kysymys onkin: sallimmeko tämän tapahtua?

Kummanko siis valitsisin lapselleni, kynän vaiko IPadin? Valitsisin ennen kaikkea ammattitaitoisen, lapseni oppimisesta ja tulevaisuudesta kiinnostuneen opettajan. Kansankynttilän ja valonöörin, jota arvostamme, jonka liekkiä vaalimme – joka saa tietää, toimia, tuntea.

21125705690_1b1673ca96_k

Kuvat: Museoviraston kuvakokoelmat CC BY-NC-SA 2.0

 

Yksin parvessa – miksi oppiminen verkostossa on niin haastavaa?

11 lauantai Huh 2015

Posted by Essi Ryymin in Yleinen

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

luottamus, oppimisprosessi, parvi, verkostoissa oppiminen, verkostoituminen, verkostot

Verkostossa toimiminen tai verkostojen rakentaminen ei automaattisesti aiheuta oppimista. Usein verkostomme ovat keveitä, helposti rakentuvia ja hajoavia informaation siirtämisen säikeitä tai sosiaalista rapsuttelua ja fiilisten jakamista, tunnetukea. Meillä on myös taipumus verkottua mieluiten niiden kanssa, jotka ajattelevat samalla tavalla kanssamme – tuntuvat tutulta heimolta.

Oppiminen verkostossa edellyttää kompleksisen, vaikean ja verkostossa hitaasti siirtyvän tietämyksen käsittelyä. Jotta oppimista voisi tapahtua, olisi myös siirryttävä mukavuusalueelta kehittymisalueelle. Tätä emme tee ilman luottamusta, joka syntyy arvostetuksi tulemisen kokemuksesta riittävän pitkäaikaisen yhteisen työskentelyn tuloksena. Toisaalta emme siirry kehittämisalueelle myöskään jatkuvan turvallisuudentunteen ympäröimänä, sillä silloin kaikki jatkuu helposti niinkuin aina ennenkin. Käsitteellinen muutos ajattelussa tai uuden taidon oppiminen vie aina aikaa, eikä prosessi palkitse heti. Keskeneräisyyden sietäminen voi olla kivuliasta.

Oppiminen verkostossa on yhdessä oppimista. Tällöin ei voida kilpailla yksilösuorituksissa tai siinä, kenen näkemys voittaa. Haastaminen ja konfrontaatio toimivat uuden ajattelun katalysaattoreina vain erittäin lujaan luottamukseen, keskinäiseen kunnioitukseen ja yhteiseen päämäärään perustuvassa verkostossa, jossa jäsenten osaamiset tukevat toisiaan. Muussa tapauksessa ne rikkovat verkoston keskenään kiisteleviksi ryhmittymiksi ja yksilöiksi. Verkostosta tulee nokkijoiden parvi. Verkosto ilman keskinäisen arvostuksen ja yhteisen päämäärän merkkejä onkin oppimaton verkosto, yksinäisten parvi. Vuorovaikutukselle yksinäisten parvessa on tyypillistä taistelu ajatusjohtajuudesta, jota pönkittää viestien tarkoituksellinen väärin ymmärtäminen.

Vaikuttaa siltä, että kasvatuskulttuuriamme on jo vuosikymmeniä hallinnut yksilösuoritusten, kilpailun ja paremmuuden korostaminen. Se on iskostunut meihin lujasti ja on edelleen yleisesti hyväksytty tapa olla, ajatella ja toimia. Hieman kärjistäen, olemme hiihtäjiä ja keihäänheittäjiä ja naureskelemme dream teameille. Verkostossa oppiminen vaatii aikaa ja suostumista muutokseen. Se ei tapahdu yhdessä yössä. ID-100237548 Kuva: ddpavumba / FreeDigitalPhotos.net

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse.

Liity 208 muun seuraajan joukkoon

Follow Digilearn it! on WordPress.com

Digiagentit bloggaa

Digilearnit-blogia kirjoittavat Helena Aarnio, Anne-Maria Korhonen, Jaana Kullaslahti, Sanna Ruhalahti ja Essi Ryymin. Bloggaajia yhdistää intohimo oppimiseen, ajatteluun, vuorovaikutukseen ja käytännön digityökaluihin sekä lounashetket HAMK Ammattillisella opettajakorkeakoululla.
Kirjoittajat uskovat, että digioppimiseen kannattaa aina liittää paitsi työtä pelkäämätön asenne myös rennosti ottaminen, yhdessä nauraminen - ja hengittäminen.

Tweets

Minun twiitit

Blogiarkisto

ammatillinen osaaminen badge digiloikka digiratkaisut digitaaliset osaamismerkit digitalisaatio HAMK HAMK AOKK johtaminen kehitteillä oleminen luottamus MOOC opettajankoulutus oppiminen online oppimisen rakentaminen osaaminen pedagogiikka tulevaisuuden opettaja tulevaisuus tutkimus tvt-osaaminen verkostoissa oppiminen verkostoituminen verkostot yhteistyö

Pidä blogia WordPress.comissa.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Digilearn it!
    • Liity 208 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Digilearn it!
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...