Avainsanat
luottamus, oppimisprosessi, parvi, verkostoissa oppiminen, verkostoituminen, verkostot
Verkostossa toimiminen tai verkostojen rakentaminen ei automaattisesti aiheuta oppimista. Usein verkostomme ovat keveitä, helposti rakentuvia ja hajoavia informaation siirtämisen säikeitä tai sosiaalista rapsuttelua ja fiilisten jakamista, tunnetukea. Meillä on myös taipumus verkottua mieluiten niiden kanssa, jotka ajattelevat samalla tavalla kanssamme – tuntuvat tutulta heimolta.
Oppiminen verkostossa edellyttää kompleksisen, vaikean ja verkostossa hitaasti siirtyvän tietämyksen käsittelyä. Jotta oppimista voisi tapahtua, olisi myös siirryttävä mukavuusalueelta kehittymisalueelle. Tätä emme tee ilman luottamusta, joka syntyy arvostetuksi tulemisen kokemuksesta riittävän pitkäaikaisen yhteisen työskentelyn tuloksena. Toisaalta emme siirry kehittämisalueelle myöskään jatkuvan turvallisuudentunteen ympäröimänä, sillä silloin kaikki jatkuu helposti niinkuin aina ennenkin. Käsitteellinen muutos ajattelussa tai uuden taidon oppiminen vie aina aikaa, eikä prosessi palkitse heti. Keskeneräisyyden sietäminen voi olla kivuliasta.
Oppiminen verkostossa on yhdessä oppimista. Tällöin ei voida kilpailla yksilösuorituksissa tai siinä, kenen näkemys voittaa. Haastaminen ja konfrontaatio toimivat uuden ajattelun katalysaattoreina vain erittäin lujaan luottamukseen, keskinäiseen kunnioitukseen ja yhteiseen päämäärään perustuvassa verkostossa, jossa jäsenten osaamiset tukevat toisiaan. Muussa tapauksessa ne rikkovat verkoston keskenään kiisteleviksi ryhmittymiksi ja yksilöiksi. Verkostosta tulee nokkijoiden parvi. Verkosto ilman keskinäisen arvostuksen ja yhteisen päämäärän merkkejä onkin oppimaton verkosto, yksinäisten parvi. Vuorovaikutukselle yksinäisten parvessa on tyypillistä taistelu ajatusjohtajuudesta, jota pönkittää viestien tarkoituksellinen väärin ymmärtäminen.
Vaikuttaa siltä, että kasvatuskulttuuriamme on jo vuosikymmeniä hallinnut yksilösuoritusten, kilpailun ja paremmuuden korostaminen. Se on iskostunut meihin lujasti ja on edelleen yleisesti hyväksytty tapa olla, ajatella ja toimia. Hieman kärjistäen, olemme hiihtäjiä ja keihäänheittäjiä ja naureskelemme dream teameille. Verkostossa oppiminen vaatii aikaa ja suostumista muutokseen. Se ei tapahdu yhdessä yössä. 
Kuva: ddpavumba / FreeDigitalPhotos.net
Digilearn it! 