Digitaaliset osaamismerkit tulevat ja täyttävät CV:mme ja portfoliomme. Osaamismerkkejä luovat mm. oppilaitokset, vaikka niillä on formaali todistuskin käytössään. Tarkoituksena ei olekaan korvata tutkintotodistuksia digitaalisilla osaamismerkeillä vaan tavoitteena on, että merkin haltija voi merkillään kertoa, mitä hän käytännössä osaa tehdä. Tällä hetkellä digitaalisten merkkien myöntöjärjestelmiä, samoin kuin merkkejä, on vielä varsin vähän käytössä. Tällä hetkellä Suomessa käytetään Open Badge Factoryä lähes poikkeuksetta.
Tulevaisuudessa digitaaliset osaamismerkit puolustavat paikkaansa perustuen osaamisperusteisuuteen/osaamisperustaisuuteen. Digitaalisen osaamismerkin kriteerit ja osaamisen osoittamisen tavat on syytä luoda huolellisesti, jotta osaamismerkki ei kärsi käsitteenä inflaatiota ennen kuin järjestelmä edes saadaan toimimaan.
Paluuta osaamisperusteisuudesta ei ole – formaali todistus ei sitä välttämättä ja todennäköisesti nykymuotoisenaan kerro. Ketkä tulevaisuudessa myöntävät osaamismerkkejä? Sopivatko digitaaliset osaamismerkit jopa joihinkin tutkintojärjestelmiimme? Tarvitaanko formaalin koulujärjestelmän todistuksia tulevaisuudessa? Mitä jos pätevyys, siis osaaminen kertyy merkkejä omaan reppuun itsenäisesti keräämällä eri paikoista, hyödyntäen sekä formaalia, nonformaalia että informaalia oppimista? Tänään ajattelen, että muodollisista todistuksista emme tule vuosikymmeniin luopumaan, jos koskaan. Ja että digitaaliset osaamismerkit ovat kuitenkin tulleet täyttämään tarvetta osoittaa henkilön todellista osaamista käytännössä.
Photo by DëUG pon-pon CC BY
Osaamismerkin myöntäjä voi suunnitella merkin visuaalisen ilmeen vapaasti. Suositeltavaa on ennen digitaalisten merkkien myöntämistä pohtia perusteellisesti organisaation tarve erillaisille osaamismerkeille ja niiden hierarkia.
Digilearn it! 